Joulu on tullut!

Noniin, aika taas kirjoitella kuulumisia! Viimekerrasta onkin aikaa.. Päivät on olleet täynnä touhua, niin ei ole ehtinyt päivittää blogia ollenkaan! Loppusyksyn ja alkutalven aikaan on kuitenkin tapahtunut paljon.

Nemi on nyt siis jo 10,5kk vanha, ihan kohta jo 11kk!! Kyllä on aika rientänyt meidän pikkuisen kanssa tarpoen :) Nemi on kehittynyt melko paljon viimeaikoina, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pikkuneidistä on kasvanut kaunis ja fiksu nuori narttu.



Tosiaan tapahtunut on paljon, mutta kaikki tapahtuma on aika pientä ja huomaamatonta, ainakin ulkopuolisen silmin. Tietenkin ulkoisen kehityksen näkee, likka on ottanut massaa hieman ympärilleen ja pentumaiset piirteet alkaa pikkuhiljaa vaihtumaan aikuisemman bullin malliin. Jotkut sanovatkin, että pentuaika loppuu 9kk ikään, joka on ohitettu jo aikoja sitten. Minulle se on kuitenkin vielä pentu.

Se, mitä ulkopuolisen silmin ei näe, on Nemin kohdalla kehittynyt hurjasti. Viimeaikoina on tullut rohkeutta lisää. Se on myös alkanut kuuntelemaan käskyjä ja osaa reagoida niihin paremmin. Esim. luoksetulo on mielestäni parantunut jonkin verran. Nemiä voi nykyisin jopa torua, ilman että se menee "jumitustilaan" eli jää tärisemään paikoilleen kun ei tiedä mitä tehdä. Nemi on oppinut kunnioittamaan ja luottamaan yllättävän paljon. Oikeastaan tajusin sen vasta viimeviikolla, kun olin vierailemassa Puumalassa yksin Nemin kanssa 16.-17.12. Se, mitä olemme harjoitelleet ja opiskelleet, on vihdoin kantanut ainakin jonkinlaista hedelmää! Tätä on vaikea selittää, mutta esimerkkinä vaikka tämä: pitkän ajomatkan päätteeksi avasin peräkontin ja laskin Nemin autosta ulos. Olimme päässeet rivitalon pihaan, jossa äitini asui. "Normaalisti" (eli ennen) Nemi olisi autosta päästyään vetänyt hihnan kireälle ja kiskonut vuorotellen joka suuntaan, "minne suuntaan, minne suuntaan, äkkiä pissille, tuonne vai tuonne!" mutta tällä kertaa Nemi hyppäsi autosta ulos ja jäi vierelleni seisomaan ja katsoi minuun vähän kuin kysyen, että koska mennään ja minne. Sain ihan rauhassa touhuta omat juttuni, kun Nemi odotti kauniisti löysällä hihnalla vieressäni ja liikkeelle lähtiessänikin se kulki mukavasti löysällä hihnalla, vaikka oltiinkin "uusissa" jännittävissä maisemissa. Se ei ehkä merkkaa monellekkaan paljoa, mutta minulle se merkkaa suunnattoman paljon! Kyseinen tapahtuma oli iso askel yhteisellä polullamme. Puumalan reissu meni muutenkin tosi mukavasti ja mallikkaasti Nemin osalta.

Puumalassa oli jo vähän lunta! Nemi ja Jade
koirapuistoilee.

Nemi ja Jade haistelee.

Keskustelua.

27.11.2014 Nemi koki elämänsä hurjimman vaiheen; ensimmäiset juoksut! Tosin neidistä ei olisi juurikaan huomannut kyseistä tapahtumaa, mutta peräpää rupesi vuotamaan ja asunto oli täynnä punaisia tiploja. Nemiä meno ei paljoa stressannut, välillä sille kyllä tuli haikeita katseita ja omiin oloihin käpertymisiä. Olisin kuitenkin odottanut jotain hieman radikaalimpaa käytöstä, mutta likka se mennä tohotti ihan samaan iloiseen tapaansa niin ulkona kuin sisälläkin. Sain ensihätään työkaveriltani lainaan hänen koiransa vanhoja juoksuhousuja, joihin ostin suojia. Housujakin pikkubulli piti ihan mielellään ja antoi pukea ja riisua ne hienosti paikallaan odotellen. Toki se nenä välillä tunkeutui lahkeesta sisään, mutta pitäähän sitä itsensä puhtaana pitää ;) Vuotoaika kesti meillä noin kolme viikkoa, eli tuossa viimeviikolla jätettiin housut pois.

Kerkesimpä riisua Nemin juoksusuojan pois lenkille lähtiessä,
kun likka päätti ravistella oikein kunnolla....

"Äiti mulla alko menkat. Tuleeko musta nyt iso tyttö?!"

"Mitä mulle tapahtuu.."

Äiti lohduttaa <3

Syksyn mittaan on puuhasteltu sitä sun tätä. Kamalasti ei ole aika koirille riittänyt töiden ja tallilla käymisen ohella, mutta silloin kun aikaa saa vähän jostain revittyä niin on koitettu keksiä jotain mukavaa tekemistä :) Sen suuremmitta tarinoitta, tässä on vähän kuvasatoa loppusyksyltä ja alkutalven lumilta...

31.10.2014

Nemi 9kk

Hienosti odotetaan eteisessä lenkin jälkeen, että
mamma saa riisuttua ensin itse.

01.12.2014 Linkinkalliolla

01.12.2014 ja vielä tarkenee kahlailla..

Kotosalla.

23.12.2014 yöllä oli satanut lunta!

25.12.2014 koirapuiston vauhtia!

Nemin ensimmäinen joulukin meni mukavasti! Nemi sai muutaman lahjan ja likka halusi avata niitä myös itse ;) Pukki oli tuonut Jerolle ja Nemille yhteisen paketin, jossa oli kaksi jotakin savustettua nilkkaa. Nemille oli kaksi omaa lahjaa, joista toisessa oli iso hampaita puhdistava puruluu ja toisessa kaunis punainen villapaita! ;) Kukalie ostanut... Nemi kuitenkin tykkäsi kaikista, tosin savunilkkoja ei ole vielä päästy kaluamaan, mutta tuoksukin tuntui jo houkuttelevan! 

Nemi pakettia avaamassa :)

Nemin omalaatuinen tapa syödä puruluuta :D

Nemin ihana villapaita! <3

Olihan siinä joulussa jotain vähän pelottavaakin. Eikä se ollut pukki, koska pukki ei meillä käynyt. Se oli nimittäin yksi minun lahjoistani, harmaa hevospatsas! Asetin patsaan makuuhuoneemme ikkunalaudalle sen suuremmin ajattelematta. Hetken päästä ihmettelin, miksi Nemi ei ole liikkunut makuuhuoneesta minnekään. Noh, se selvisi kun kurkkasin makkariin, jossa Nemi tuijotti liikkumatta hevospatsasta. Nostin patsaan lattialle, että Nemi saa haistella sitä ja kovasti se nuuskuttikin patsasta. Hetken tutustumisen jälkeen nostin patsaan takaisin ikkunalaudalle ja poistuin makuuhuoneesta. Nemi käveli perässäni olohuoneeseen, jossa se käveli pienen ringin ja palasi makkariin tuijottamaan hevosta :D Siellä se kävi "keskusteluja" hevosen kanssa piiitkän aikaa välillä vaihtaen paikkaa. Lopuksi se ilmeisesti totesi, ettei hevonen siitä mihinkään karkaa tai aiheuta sen suurempaa hämminkiä ja antoi patsaan olla ikkunalaudalla rauhassa.

Iltalenkin jälkeen Nemi kävi vielä tarkistamaan, että polle on paikallaan ja siirtyi sitten järsimään luuta :)

Nemi ja pelottava hevonen.

Vielä tähän loppuun lisään, että vieraiden ihmisten ja miesten kohdalla ollaan sinällään päästy eteenpäin, että vaikka Nemi edelleen reagoi niihin, niin se myös luopuu paljon nopeammin, jos vain itse ehdin reagoida tilanteeseen. Toki on vielä paljon parannettavaa monellakin saralla, mutta olen kyllä tyytyväinen tähän meidän pikkubulliimme <3 Viimeajat ovat kyllä antaneet paljon kiitosta ja tsempanneet jatkamaan kaikkea sitä, mitä olemme aloitelleet. Alkuvuodesta on kyllä pakko aloittaa Nemin kanssa jokin harrastus näyttelyiden lisäksi, että se pääsee kehittämään itseään ja että saamme enemmän jotain yhteistä tekemistä. Se on kasvanut meidän perheemme bulliksi ja mielestäni on meille juuri täydellinen lisä sellaisena kuin on <3 Uskon, että siitä kehittyy ja kasvaa vielä hieno ja opettavainen koira!

Match Show ja bullikävely!

12.10.2014 järjestettiin siis Kotkassa October Match Show Kotkan Koiraystäväin Seuran hallissa. Ilmoittautumiset alkoivat kello 12:00 ja kehät lähtivät pyörimään kello 13:00. Jarilla oli salibandy turnauksia samaan aikaan, joten auto oli hänellä. Jarin äiti sen sijaan oli autolla liikenteessä ja lupasi viedä minut paikalle ja tulla hakemaan kun olisimme valmiita. Paikkaa oli aika hankala löytää, kun emme kumpikaan olleet ennen siellä käyneet, eikä opasteitakaan ollut laitettu. Ehdimme kuitenkin hyvin ajoissa paikalle.

Paikanpäällä törmäsinkin ensimmäisenä Teaan, eli tuontibulliuros Loren omistajaan. He olivat myös ilmoittautuneet näyttelyyn, mutta olisivat vielä nuorissa pennuissa, Lore kun oli vasta 6kk. Nemi sen sijaan osallistuisi jo vanhempiin pentuihin ollen yli 8kk vanha.
Halli ei jännittänyt Nemiä ollenkaan! Se asteli perässäni sisälle ilman mitään sen kummempaa reaktiota. Paikalla oli paljon koiria ja Nemillä meinasi olla vähän vauhti päällä! Kun olimme saaneet ilmottauduttua, menimme takaisin ulos. Olihan siellä vähän enemmän tilaa "hengittää". Kehien alun lähestyessä kuitenkin palasimme halliin ja löysimme pian paikan jossa istua. Vieressämme oli pienen chihun häkki, josta Nemi oli kovin kiinnostunut. Chihun omistaja sen sijaan oli kiinnostunut Nemistä ja pyysi lupaa rapsutella sitä, jonka minä tietenkin myönsin. Nemi hurmasi tuon chihun omistajan täysin ja sen jälkeen aina kun hänet näimme, hän hymyili lämpimästi ja kertoi ystävilleen Nemistä. Nemi oli niin suloisesti "röhkinyt" hänen korvaansa ;)

Nemi tutkiskelee hallissa olevia kehiä.

Nemi ja Lore odottelee kehien alkua.. :)

Pian kehien alun jälkeen huomasimme kuitenkin olevamme väärän kehän reunalla odottelemassa, joten siirryimme seuraavan kehän laidalle, jossa pennut siis olivat. Nemiltä meinasi loppua maltti odotellessa, sillä pentuja oli melko paljon ja meitä ennen oli kuitenkin kaikki pikkupennut ja isoissa pennuissakin olimme toisiksi viimeisessä parissa. Nemi sai parit bullihepulit kun yritimme harjoitella. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan melko nopeasti. Annoin sen vähän purkaa jännitystä riehumalla ja sitten menimme taas kehän laidalle rauhoittumaan.

Tapasimme myös kolmannen bullin paikanpäällä, joka oli ottamassa osaa mätsäreihin: Tiian omistaman Riesan. Riesa osallistui aikuisten kehään, joka oli pentukehän vieressä. Olimme myös sopineet Kotkalaisten bullin omistajien kesken, että saman päivän iltana pidämme "bullikävelyn" eli omistajat koirineen kokoontuvat jonnekin ja lähdetään yhdessä lenkille bulliemme kanssa :) Tällaista harrastetaan enemmän tuolla pääkaupunki seudulla, jossa harrastajia on tietenkin enemmän, mutta myös muualla ympäri Suomea. Tämä olisi ensimmäinen johon me ottaisimme Nemin kanssa osaa.

Tiian kanssa siinä juteltiinkin hetki ja saatiin ikuistettua meidän bulliedustus näissä mätsäreissä! :)

12.10.14 October Match Shown bulliedustus: vasemmalta Lore, Nemi ja Riesa.

Lore oli käynyt jo oman kehänsä saaden punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Riesa oli myös käynyt kehässä ja sai sinisen nauhan, muttei sijoittunut myöskään. Sitten oli meidän vuoro..

Menimme kehään vastassamme welsh corgi. Lähdimme suoraan juoksemaan ja siitähän ei tullut MITÄÄN! Nemi sai niin kamalan riehumiskohtauksen, ettei se kuullut mitään! Se painatti hihnan pituudella täyttä rinkiä kuuntelematta mitään mitä sille yritin sanoa! Kun se vähän rauhoittui ja kokeilin uudestaan, se vain hyppi ja sai hepulin uudelleen.. Ajattelin jo, että tämä oli sitten tässä. Tuomari oli onneksi huumorintajuinen ja naureskeli vain. Hän ohjeisti minua odottamaan, että kohtaus menisi ohi. Sen ringin juoksemisesta ei tullut mitään.. Paikallaan Nemi seisoi kuitenkin todella maltillisesti ja hienosti. Se antoi myös tuomarin tutkia itseään todella hyvin. Sitten tuli ees taas juoksun aika.. Mutta se meni jo paremmin. Pari laukka askelta tuli otettua, mutta muuten suhteellisen hyvin, ainakin verrattuna siihen hepulointiin. Corgissa ei ollut mitään vikaa, joten se sai luonnollisesti punaisen nauhan ja tuomarin mukaan tälle "kengurulle" tuli sitten sininen :D

Kehän jälkeen menin ulkopuolelle tuulettumaan ja tasaamaan ajatukseni. Olin todella pettynyt ja samalla kuitenkin huvittunut Nemin pelleilyyn. Käytin sen pissalla ja ajattelin vain, että jälkeenpäin on ainakin muistoja joille voi nauraa! :) Ja tyynnyttelin itseäni myös sillä, että tiesin kyllä bullien olevan sellainen rotu, joka vaati omistajaltaan huumoria. Tämä oli todellakin tilanne jossa sitä vaadittiin, joten hymyssä suin astelin takaisin halliin. Kohta alkoikin jo sinisten kehä, jonne Nemin kanssa kiiruhdimme. Tässä kehässä ei juoksutus osuutta tullut ollenkaan, mikä ehkä pelasti meidät sinä päivänä :D Kehässä oli viisi osallistujaa, joista neljä sijoitettiin. Kuuntelin neljännen ja kolmannen ja tiesin meidän putoavan ainoana. Nemi kuitenkin pönötti hyvässä asennossa hievahtamatta ja yllätyksekseni sijoituimmekin toiseksi! :) Se oli hieno juttu. Valitettavasti kehästä en saanut mitään kuvia, sillä Jari ei tosiaan ollut mukana ja Teakin oli jo lähtenyt Loren kanssa kotiin. Myöhemmin kuitenkin löysin facebookista yhden kuvan meistä Nemin kanssa. Kuva ei kyllä ole paras mahdollinen, mutta ainoa kuitenkin.

Itse sain otettua hallin ulkopuolella pari ruusukekuvaa Nemistä:

Illalla vielä kello 19:00 olimme sopineet ajan bullikävelylle. Lähdimme Kotkan Motonetin pihasta. Minä ja Jari menimme Nemin kanssa paikalle, jossa Tiia Riesan kanssa ja Niina Lexin kanssa jo odottivat meitä. Tällä kertaa kävelylle ei tullut muita. Kävimme tunnin kävelyllä ja juttelimme koirista ja koulutuksesta keskenämme. Jari sai taluttaa nyt Nemiä, sillä itse olin sen kanssa jo päivän pyörinyt mätsäreissä. Lenkin lopulla Tiia kävi vaihtamassa koiransa toiseen, Kuulaan, nuorempaan narttubulliin. Kävelimme takaisin Motonetin pihaan, joka nyt oli jo autioitunut autoista. Laskimme Kuulan ja Nemin irti riehumaan parkkipaikalle jossa ne leikkivät hetken aikaa. Pian Tiian mies tuli vielä Riesan kanssa paikalle ja hetken jutustelun jälkeen lähdimme kotiin. Harmi, että illalla oli jo niin pimeää, olisin muuten ottanut kuvan tästäkin tapahtumasta! Sovimme kuitenkin, että otetaan vielä uusiksi tässä syksyllä ja toivottavasti saisimme lisää osallistujia mukaan :) Minusta on niin mukavaa, että saman rodun omistajat pitävät vähän yhtä täällä. Bullitkin ovat kuitenkin vielä niin "uusi" rotu meillä täällä Suomessa.

Noh, eikai tässä taas tämän enempää. Koitan saada aikaiseksi kirjoiteltua meidän kuulumisia viimeviikoiltakin! :) Nyt on kyllä jo kiire.. Näkemiin!

Meidän poppoo <3 Minä, Jero ja Nemi

Nemin kanssa :)

<3

Alkusyksyä.

Heipparallaa! Pitkästä aikaa. Tovi on kulunut ettei ole tekstiä tullut. Johtunee arjen kiireistä ja osittain kyllä siitäkin, ettei mitään ole juurikaan tapahtunut. PeVi koulutuksen myötä jouduimme karsimaan kaiken mielenkiintoisen pois; metsälenkit, harrastukset, koirapuistoilun ja muun koulutuksen. Nyt olemme kuitenkin käyneet koulutuksen siihen pisteeseen, että saamme alkaa taas ottamaan elämäämme hieman tekemistä. Koirapuistoilu ei tulevaisuudessa ole suositeltavaa, eikä sinne ole kyllä ollut tarvettakaan.

Syksy on alkanut hienosti. Säät ovat suurimmaksi osaksi suosineet kaikenlaista ulkoilua. Nemi voi hyvin, kaikin puolin. Koulutus oli kova ja koulutettavaa on edelleenkin paljon. Nemi on kyllä parantunut paljon käytökseltään tänä päivänä. Tietenkin se on myös kasvanut, ulkoisesti ja sisäisesti. Nyt Nemillä on ikää jo 8kk! Kynsien leikkuu ja muut hoitotoimenpiteet sujuu mukavasti, täysin ongelmitta, rauhassa. Hihnassa kävellään hienosti, löysällä hihnalla suurimmaksi osaksi, mutta kokeiluja vielä tulee välillä ;) Toisinaan jo kulkee rennosti vierellä/takana. Miehet/vieraat ihmiset pelottaa kyllä vieläkin.. :( Siinäkin on jo pieni petraus tullut. Juoksut eivät ole vielä alkaneet, joillain pentueen nartuilla on jo. Purenta on jäänyt hieman virheelliseksi (alapurenta).. Muuten tyttö on kasvanut hienosti ilman ongelmia! :) Kaunis neiti hänestä kasvaa.

Koulutuksen salliessa (ja vaatiessa) irti ulkoilutusta, olemme käyneet pari kertaa metsässä ihailemassa kaunista syksyä! Koirat ovat toimineet hyvin, tosin energiaa on kertynyt suuret määrät viimeviikoilta.. Muutos on kuitenkin huima! Ja mikä tärkeintä, koirat nauttivat kun saavat olla irti ja ylipäänsä pääsevät nyt vähän muihin maisemiin :) Tässä vähän tunnelmia:

Ekalta reissulta. Nemi sotki polvensa mustikkaan! :)

Ekalla reissulla Nemi meinas joutua kyyn hampaisiin!
Onneksi Jari ehti nostaa koiran pois. Nemihän seisoi
käärmeen PÄÄLLÄ.... 

Viimeisimmältä reissulta 06.10. Nemiä hymyilyttää :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! ;)

Nemi 8kk, metsälenkillä 06.10.

Tässä vielä meidän lauma, Jari tietenkin puuttuu kun on kuvaa ottamassa :)
Jero 5v. Nemi 8kk ja minä 24v.

Käytiin myös Nemin kanssa parin päivän reissulla Puumalassa tapaamassa siskoani Tanjaa, hänen miesystäväänsä Mattia, heidän pientä tyttöään Tessaa ja tietenkin koiraa Rikiä :) samalla reissulla käytiin myös äidillä, isällä ja mummolla. Näin myös ystävääni Iikkeliä ja hänen koiraansa Ruusaa, unohtamatta tietenkään ratsastusreissua siskon kanssa ;) Mutta ei niistä sen enempää, Nemi pääsi kuitenkin mukaan kun koulutimme Rikiä ja Ruusaa hieman. Kolinapurkki on Nemille kyllä liikaa, vain pieni ravistus riittää muistuttamaan säännöistä. Reissu meni kuitenkin ihan mukavasti ja ulkoilimme paljon! Koirien kohtaamiset menivät hienosti sen enempää nuuskimatta ja höykäämättä :) Ja lopuksi kävelin yksin kaikkien kolmen koiran kanssa! Se oli mahtavaa.

Ainiin! Sosiaalisessa mediassa pyöri aiemmin "Kutsu Mua"-kuvahaaste, jossa ihmiset kampanjoivat rasismia/ennakkoluuloja vastaan. Tämä on mahtava kampanja ja tietenkin Nemi otti myös tähän kantaa omalla kuvallaan:

AGGRESSIIVINEN  RUMA  TAPPAJA  EGONJATKE
ERILAINEN  KAUNIS  LEMPEÄ  RAKASTETTAVA
#KutsuMua

Näyttelyissä eikä mätsäreillä olla käyty nyt ollenkaan. Ensi sunnuntaina olisi Kotkan koiraystäväin seuralla mätsärit heidän hallissaan, jonne ajattelin Nemin kanssa mennä kokeilemaan. Saa nähdä kuinka meidän käy näin pitkän tauon jälkeen! :) Tänään olisi myös Musti&Mirrissä talvipuku odottamassa Nemiä sovittamaan. Samaan aikaan paikalla on pentutapaaminen, ehkä sielläkin käydään vähän katselemassa toisia koiria :) 

Mutta niistä sitten uusissa postauksissa! Tässä tämän hetken tärkeimmät varmaan. Nyt yritän kirjoitella taas hieman useammin! :)

Jääkausi

Noniin, viime sunnuntaina 17.08.2014 kello 11:00 ajelimmekin taas Korialle koirakouluun. Tällä kertaa meillä oli mukana molemmat koirat. Päästyämme parkkipaikalle otimme koirat ulos autosta ja käytimme ne Jarin kanssa pissalla. Ketään ei näkynyt paikalla odotteluista huolimatta, joten kävelimme pienen hetken koirien kanssa. Jälleen hetken odoteltuamme Maria ja eräs hänen tuttavansa tulivat talosta pihalle. Marian tuttava oli pitkän linjan bulli-ihmisiä ja myöskin Pevistä kiinnostunut nainen. He tervehtivät meitä nopeasti ja aloimme heti hommiin. Koiria ei olisi saanut ottaa autosta ulos ennenkuin he olisivat olleet paikalla, mutta se virhe tuli tehtyä. Ei haitannut, ensikerralla koirat saisivat kuitenkin odottaa autossa.

Ensimmäiseksi Maria katsoi koiria hetken ja tulkitsi meille hieman tilannetta, kertoi koirien katseista, mitä ne meiltä halusivat yms. Sitten siirryimme hiekkaiselle pihatielle, jossa kävimme hetken läpi, mitä seuraavaksi tekisimme. Marian naapurin mies oli sopivasti ulkona pakkaamassa autoaan, joten Maria tarttui tilanteeseen ja nappasi Nemin mukaansa, asteli suoraa päätä miehen luo, kätteli tätä ja jutteli pienen hetken tämän kanssa. Marian kävellessä miestä kohti mies sattui katsahtamaan Nemiin, vaikka Maria oli pyytänyt, ettei mies kiinnitä koiraan huomiota. Välittömästi tämän katseen jälkeen Nemi hidasti hieman askeltaan ja pöhähti epävarmasti miehelle. Maria kuitenkin käveli päättäväisesti miehen luo ja hoiti tilanteen. Nemi oli hiljaa taka-alalla eikä tilanteessa ollut ongelmaa. Tilanteen jälkeen Maria käveli takaisin luoksemme ja antoi hihnan Jarille. Jero oli minulla. Nyt saimme tehtäväksemme seisoa paikallamme vain tekemättä yhtään liikettä. Näimme koirien turhautumisen kasvavan valtavasti, ne koittivat tehdä kaikki temppunsa, että liikkuisimme tai huomioisimme ne jollain tapaa. Jero kaivoi maata, pyrki puskaan, ulisi, sotkeutui tahallaan hihnaan ja kun kaikki oli kokeiltu, eikä mikään toiminut, Jero veti aivan uuden kortin hihastaan: se yritti hyökätä naapurin ohiajavan auton kimppuun!! Jero, joka ei ole koskaan kiinnittänyt huomiotaan ohiajaviin autoihin millään tavalla! Minua alkoi naurattaa, onko se todellakin noin epätoivoinen? :D Loppujen lopuksi se kuitenkin rauhoittui maahan makaamaan. Testi oli ohi ja saimme siirtyä aidatulle pihalle. Nemi laitettiin hetkeksi autoon.

Pihalla oli vastassamme samainen pieni luonnetestaus kuin Nemin kanssa. Ensimmäiset kaksi testiä Jarin oli mentävä ja viimeinen (ja pahin) oli sitten minun hoidettava.
Ensimmäisenä vastassa oli tietenkin taas kottikärry, johon pudotettiin ketjut. Jari käveli tyynesti kärryn ohi ja kolisevan äänen päästessä Jero hieman hyppäsi sivuun, mutta jatkoi matkaansa muina miehinä heti sen jälkeen. Uusi kierros ilman kolinoita meni normaalisti kävellen ilman ongelmia. Maria tokaisi vain, että tämä koira on aika kaiken nähneen oloinen, ei paljoa jännittele.
Seuraavaksi vastassa oli jälleen haalari. Jarin piti tällä kertaa kävellä suoraan haalaria kohti ja pysähtyä haalarin eteen. Kun Maria antaisi käskyn, Jarin piti mennä painamaan haalari maahan ja pyytää Jero luokse haistelemaan sitä. Jari ja Jero kävelivät hyvin haalaria kohti ja kun haalari pomppasi pystyyn, oli Jeron reaktio jälleen kerran jotain, mitä en ollut ennen nähnyt: Jero loikkasi pari metriä sivuun, nosti niskavillansa pystyyn harjaksi ja ärisi, haukkui ja uhitteli haalaria. Jari seisoi aivan paikallaan. Hetken Jeron huutaessa ja puuskuessa haalarille Maria pyysi Jaria painamaan haalarin maahan. Jari teki työtä käskettyä ja pyysi Jeron haalarin luo. Jero käveli varovasti haistelemaan haalaria ja oli ihan normaalina jälleen. Se käveli jopa haalarin yli ja Maria sanoikin, että jos sillä olisi ollut kivekset vielä tallella, se olisi varmasti virtsannut sen päälle! :D Niin polleaa poikaa Jero oli.
Sitten oli minun vuoroni. Maria sanoi Jarille, että mene sinä tuonne puutarhakeinuun istumaan ja katsomaan, nyt on luvassa show! Vain popcornit puuttuisivat kuulemma. Mietin päässäni, että mitähän tästä mahtaisi tulla.. Maria opasti minua kävelemään hänen takaansa maassa näkyvän merkin kohdalle ja pysymään siinä parhaani mukaan. Näin toimin. Merkille päästyäni Maria alkoi vetää "kelkkaa" (=puinen lava, jonka päällä oli matala "hahmo", jolla oli työmiehen takki ja kypärä) meitä kohti. Jero reagoi samalla tavalla kuin haalariinkin, se hyökkäili, haukkui ja mekkaloi korkea harjanne selässä pystyssä. Kelkan mentyä viereltämme Jero ei kuitenkaan käynyt siihen kiinni, vaan varovasti meni lähemmäs ja haisteli ja komensi sitä. Kelkan pysähdyttyä minun piti mennä Jeron kanssa kelkan eteen ja kätellä sitä molemmilla hihoilla ja puhua sille. Sen jälkeen kävelimme Jeron kanssa paikkaan, josta kelkka lähti liikkeelle ja jälleen takaisin kelkan luo. Testi oli ohi.

Laskin Jeron vapaaksi pihaan ja Maria kertoi hieman näkemästään. Hän sanoi, että meillä oli todella hyvä ja erittäin fiksu koira. Jopa niin fiksu, että se oli täysin poliisikoira ainesta! Se pääsi kuulemma myös uhkaavasta tilanteesta ohi niin nopeasti, että myös se kertoi poliisikoiravalmiudesta. Meidän Jeroko poliisikoiraainesta?! Jerossa on kuulemma myös todella paljon käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran piirteitä, jopa niin paljon, että harvassa käyttölinjaisessa saksanpaimenkoirassakaan on. Sutta siinä taas ei ole nimeksikään, susi näkyy ehkä ainoastaan sen korkeassa älykkyydessä. Tämä kaikki oli aivan uutta ja ällistyttävää tietoa meidän pojasta. Oli mukava kuulla, ettei se ole täysin idiootti ilman aivoja, niinkuin olen tähän asti kuullut... :D Se kuitenkin on selvästi meidän talon pomo, oikea liihotteleva prinssi, joka saa kaiken haluamansa kun hänelle sopii. Noh, onhan se ehkä vähän niin..
Maria käski minun mennä paikalle, josta kelkka lähti ja jäädä seisomaan sinne. Seisoin hetken ja hän pyysi minua huutamaan Jeroa nimeltä. Huusin Jeroa luokseni, mutta Jero oli kiireinen nuuskiessaan ympäri pihaa. Huusin uudelleen ja se paikanti jo minut katseellaan, mutta jäi vielä kiertelemään. Huusin kolmannen kerran ja se alkoi jo hölkyttelemään, mutta vähän kierteli vielä puutarhakalusteita ja kun huusin viimeisen kerran se juoksi luokseni ja juoksi ohi. Tökkäsi minua ohi mennessään merkiksi, että siinä hän oli, mutta samoilla vauhdeilla se paineli ohitseni takanani olevaan puskaan haistelemaan. Maria nauroi ja sanoi, että Jero tosiaan on liihotteleva prinssi, joka ensin odotteli onko minulla oikeasti hätää ja lopuksi kun huutelut menivät jo melkein anelevaksi niin prinssi-Jero saapui urheasti paikalle. Se ei kuitenkaan jäänyt luokseni vaan pysytteli lähistöllä. Noh, nyt saimme jo hakea Nemin autosta pihaan leikkimään.

Istuimme pihalla teetä juomassa ja juttelemassa koirista ja kaikesta asiasta. Nemissä ei ole vikaa, sen saimme kuulla. Jero on vaan kouluttamassa siitä omaa kätyriään, joten nyt on aika puuttua asiaan. Ja enemmänkin Jeroon kuin Nemiin. Jero söi luuta pihalla ja Nemi koitti mennä sitä ottamaan. Jero antoi Nemille vähän kyytiä ja meni takaisin luun luokse. Nemi se vaan meni uudestaan ja uudestaan luun luokse vaikka Jero ärisi sille ja karkotti sen pois luun luota. Maria ja hänen tuttavansa ihmettelivät, että onpa sillä pennulla pokkaa mennä vielä vaan uudestaan, arka se ei kyllä ole! Pikemminkin röyhkeä. Se on vetänyt meitä nenästä ihan sata-nolla ja leikkinyt vaan hieman "arkaa", mutta ei se sitä ole. Hyvä oli kuulla tämäkin. Tervepäisiä koiria ovat kummatkin.

Maria sai meidät vakuutetuksi koko homman toimivuudesta näyttäen pari esimerkkiä Jeron kanssa, kun Jero oli tunkemassa nenäänsä väärään paikkaan. Maria myös "liittoutui" hetkellisesti Jeron kanssa yhteen saadakseen Nemin varastaman luun pois siltä. Loppujen lopuksi pelkkä matala murina sai Jeron toimimaan niinkuin piti! Se oli uskomatonta!
Saimme laput seuraavasta vaiheesta: jääkaudesta eli nollauskaudesta. Tämä oli aika, jolloin emme saa huomioida koiria ollenkaan, emme saa katsoa niitä, emme saa koskea niihin, emme kieltää tai käskyttää niitä. Ei mitään. Käytämme ne ulkona reagoimatta mihinkään mitä ne tekevät, kiskovat tai haukkuvat, aivan sama. Ruokimme ne tehden ensin itse pienen "eleruokinnan" eli syömme niiden kupista muka itse ensin ja jätämme niille vain jämät. Silitämme niitä parissa tilanteessa dominoivasti, eli laskemme käden rennosti koiran pään päälle, pidämme kättä hetken siinä ja liu'utamme kättämme viimeisen kylkiluun kohdalle ja pysäytämme siihen. Ja jos koira tulee hakemaan huomiota meiltä, se täytyy häätää pois murisemalla tai ärähtämällä. Sovimme tämän jääkauden alkavan seuraavana päivänä eli maanantaina, sillä olimme sopineet menevämme Jarin isälle käymään koirien kanssa heti koulutuksen jälkeen. Tämä sopi Marialle hyvin, kuulemma tällä päivällä ei ollut mitään merkitystä. Koulutuksessa meillä vierähti aikaa lähes 3,5h! Koulutuksen jälkeen kävimme sitten riehumassa Jarin isän koirien, Neron ja Kasperin, kanssa heidän pihallaan. Jero ei ollutkaan ennen nähnyt niitä ja koko lauma tuli hienosti juttuun! :)

Nyt on kuitenkin alkuviikko jo eletty jääkaudella ja täytyy sanoa, että kyllä toimii. Täytyy myös myöntää, että vaikeaa on itsellekin, kun et saa edes katsoa omia rakkaita koiriasi. Viikko on pitkä aika olla "erossa" koirastasi ja jääkausi puretaan asteittain, joten voi mennä aikaa kun saan seuraavan kerran niitä halata. Mutta tähän koulutukseen lupauduimme mukaan ja kuten jo mainitsin, niin tällä on kyllä kova vaikutus koiriin! Kotona on aivan hiljaista, Jero ei älähdäkkään rappukäytävän äänille, kun ennen se piti vinkunaa lähes koko ajan. Eilen kuuntelin kun rappusissa meni lapsiperhe, joiden lapset pitävät aikamoista huutoa aina käytävässä. Yleensä Jero alkaa vinkua ja tepastelee eteisessä rinkiä, saattaa jopa haukahtaa. Nyt se kuitenkin makasi omalla paikallaan eteisessä, eikä korvaansa heilauttanut lasten äänien raikuessa.
Jero yritti aluksi tulla tuttuun tapaansa hakemaan huomiota änkemällä lähestulkoon syliin. Kerran sille ärähdin ja sen jälkeen on pieni murina riittänyt sen pois käännyttämiseen. Kaikki on sujunut hienosti.

Nemille tämä on ollut todella rankkaa. Se reagoi todella vahvasti meidän huomioimattomuuteen ja varsinkin pieniin murahduksiin. Keittiön pöydän alla ei saa olla kun me ruokailemme ja kerran kun sitä sieltä pois häädin murisemalla niin Nemi raukka meni niin paniikkiin, ettei pystynyt liikkumaan. Se jäykistyi paikoilleen ja tärisi. Sysäisin sitä hellästi takapuoleen, niin se sai pientä puhtia liikkua pöydän alta pois. Se on kuiteenkin pentu vielä. Pennulle tätä ei saisi tehdäkään niin rankasti kuin aikuiselle koiralle ja Nemin kanssa meillä ei sitä "ongelmaa" niin olekaan. Mutta jännä miten kovasti koiriin tosiaan vaikuttaa ihan vain se, ettemme huomioi ja murisemme välillä, jos tulee tilanne. Molemmat koirat liikkuvat varovasti kotona ja tarkkailevat meitä hieman korvat epävarmasti luimullaan, häntä on rennosti alhaalla, ei koipien välissä eikä pystyssä niinkuin aina välillä aikaisemmin.

Eilen illalla minulla oli jo kova ikävä koiria ja vieräytin pari kyyneltäkin mokomien takia. Tajusin kuitenkin, että sehän se on, mistä Maria puhui: inhimillistämme koiria liikaa. Ihminen on usein siksi epäpätevä "johtaja" koiralleen, kun me olemme liian inhimillisiä. Niimpä nielin kyyneleeni ja ajattelin, että koska tämä tuottaa tulosta niin se on mentävä loppuun! Ei se saa nyt jäädä minun pehmeydestäni kiinni. Koirilla ei ole mikään hätä, ovathan ne ihmeissään kun niiden palvelijat ei annakkaan hellyyttä silloin kun koirat niin haluavat.

Huomenna olisi tosiaan 21.08.2014, eli torstai ja meillä olisi taas käynti koirakoululla. Odotan todellakin innoissani! Vuorossa olisi hihnakävelyn opettelemista. Aika on varattu illasta, kello 18:00 alkaen.

Tähän loppuun haluaisin vielä laittaa lainauksia saamastamme Jääkauden "oppaasta":

"JÄÄKAUSI ELI NOLLAUSKAUSI

Perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäytöksen lainalaisuuksiin."

"Koira on laumaeläin ja siihen pohjautuu kaikki koiran toiminta ja käytös. Koira muodostaa lauman myös ihmisen kanssa ja määrittelee lauman arvojärjestyksen ihmisten käyttäytymisen perusteella. Koiran kanssa ei voi koskaan elää tasa-arvossa, koska koira ei laumaeläimenä tunne tasa-arvoa. koira joko alistaa tai alistuu, koira dominoi tai sitä dominoidaan. Usein ihmiset tahtomattaan nostavat koiran itsensä yläpuolelle ja täten vahvistavat koiran asemaa laumanjohtajana. Koira ei suinkaan nauti tästä asemasta, vaan se kantaa suunnatonta vastuuta ja joutuu lopulta mahdottomaan tilanteeseen. Laumanjohtajan tehtävänä on huolehtia laumastaan, mutta koiran on käytännössä mahdotonta tehdä päätöksiä meidän ihmisten puolesta. Onglemia alkaa syntyä tilanteissa, joissa koira tahtoo ratkaista tilanteen, esim. puolustaa laumaa tai kertoa "alamaisilleen" niiden toimineen väärin. Koira siis joutuu suorittamaan velvollisuuksia, joita me ihmiset olemme niille asettaneet. Tämä ristiriita tilanne aiheuttaa koiralle usein stressiä ja ns. ongelmakäytöstä."

"Koulutuksen aikana omistaja opetetaan käyttäytymään laumanjohtajan tavoin, jotta ongelmilta vältytään myös tulevaisuudessa."

"Temppukoulutus ongelmakoiralla heikentää omistajan asemaa."

"Nollauskauden tarkoituksena on poistaa omistajalta tavat, jotka koiran mielestä tukevat sen asemaa ja näin saadaan koira tuntemaan epävarmuutta omasta asemastaan. Kun koiraa ei enää myötäillä, se alkaakin seuraajaksi."

"Nollauskauden on tarkoitus tehdä koiran elämästä mahdollisimman askeettista, jotta omistajalla mahdollisesti tarjolla olevat hyödykkeet tulevat sille jälleen arvokkaiksi."

"Nollauskaudella liikutaan hihnassa, eikä missään nimessä tavata muita koiria. Jääkausi toteutetaan kotona ilman vieraita ihmisiä. Jääkaudella ei matkusteta, vierailla tai kutsuta vieraita."

"Nollauskausi puretaan asteittain ja siitä siirrytään kohti loppuelämän kestävää perushuomioimattomuutta (ihminen tekee aloitteet)."

KOULUTUKSEN RUNKO:

-Neuvolatunti, tilanteen arviointi.

-1.tunti, hihnatunti, opitaan ulkoiluttamaan koiraa oikein.

-2.tunti, hihnaohitustunti, opitaan ohittamaan häiriöt, mahdollisesti koira jo vapaana.

-3.tunti, vapaana ohittaminen, tarvittaessa laumastakarkoitus, TÄRKEÄ.

"Mikäli tunteja ei pidetä, koulutus jää puutteelliseksi. Älä siis keskeytä, jos aloitat. Ongelmat palaavat entistä vaikeampina, jos niitä ei korjata loppuun asti. Jääkausi puretaan koulutuksen edetessä koiran tilanteen mukaan."

Tähän siis on lähdetty mukaan :) Huomenna olisi siis 1.tunti edessä, siitä lisää varmasti loppuviikosta!

Ja ne kuvat.. ne jäi taas! Koulutuksien aikana olen niin mukana menossa ja tekemistä on koko ajan niin en muista koskaan ottaa kuvia.. noh, eiköhän niitä kuvia taas joskus tule mukaan! ;)  

Pertti Vilanderin opissa.

Nemin miespelon pohjilta olimme yhteydessä kouvolalaiseen koirankouluttajaan Maria Seppäseen, jolla on oma koirakoulu, Homeetta, Korialla. Maria kouluttaa kaikenlaisia koiria, pennuista ongelmakoiriin. Hän on kouluttautunut Pevi-kouluttaja. Pevi on Pertti Vilanderin, suomalaisen "koiragurun", laatima koirien laumakäyttäytymiseen pohjautuva koirankoulutusohjelma, nimi "Pevi" tuleekin PErtti VIlanderista. Soittelimme Marian kanssa, kävimme läpi tilanteemme ja varasimme hänelle neuvolatunnin. Pari päivää tämän jälkeen Maria kuitenkin soitti minulle uudestaan ja kysyi, haluaisinko vaihtaa alkuperäisen tuntimme myöhemmäksi, sillä itse Pertti Vilander olisi tulossa vetämään koulutusviikonloppua heille 08.-10.08.2014. Tämähän kävi aivan loistavasti minulle! Maria sanoi, että vaikutamme fiksuilta ihmisiltä, joten sillä saralla asiallamme ei ole kiire, joten voisimme hyvin lykätä heinäkuulle sovitun aikamme elokuulle. Niin tehtiin.

Lauantaina 09.08.2014 meille oli varattu aika kello 11:30 Koirakoulu Homeetassa. Jännittävin tunnelmin lähdimme paikalle. Mukanamme oli vain Nemi. Pihaan päästyämme odottelimme pienen hetken, kunnes edellisten tunti loppui. Pertti "Peetsa" Vilander, parrakas, lyhyt mies käveli luoksemme ja kysyi ongelmaamme. Lähdimme Peetsan kanssa pienelle kävelylle. Hän kyseli kaikkea ja opasti meitä kävelyttämisessä näyttäen itse esimerkkiä; hihnan tuli olla pitkällä ja aina kun koira veti sen kireäksi tuli hihnaa nykäistä terävästi sanoen samalla "ei". Näin muutaman kerran tehtyään Nemi alkoi heti tajuta tilanteen ja käveli nätimmin! Huh.

Pihaan päästyämme Jari oli hihnan päässä ja Nemille tehtiin todella pienimuotoinen "luonnekuvaus", eli Jari käveli sen kanssa Peetsan osoittaman reitin. Reitin varrella oli kottikärry, johon pudotettiin Marian toimesta rautaiset ketjut, jotka päästivät räisevän äänen. Nemi loikkasi sivuun, mutta jatkoi matkaa kuitenkin kierroksen loppuu. Peetsa ohjasi Jarin kävelemään lenkin uudelleen, jolloin Nemi teki täysin stopin, eikä suostunut houkutteluista huolimatta takaisin kierrokselle.
Seuraava kierros oli saman tyylinen, tosin vastassa oli tällä kertaa henkariin ripustettu haalari, jota Maria narusta vetämällä heilautti hieman Nemin ollessa kohdalla. Tälle Nemi haukahtikin pari kertaa, mutta jatkoi kierroksen jälleen loppuun. Uudestaan ei taas suostuttu menemän. Tämä riitti, pentu päästettiin pihaan irti ja siirryimme puutarhatuoleille istumaan ja juttelemaan.

Opimme paljon uutta asiaa Nemistä ja koirista ylipäänsä. Kouluttajat lukivat todella hyvin pentua ja kertoivat myös meille siitä. Nemi on pehmeäluonteinen, mutta myös erittäin ristiriitainen pentu. Se tekee asioita, joita sen ei pitäisi pehmeän luonteensa vuoksi tehdä.. Luottamus ja kunnioitus meitä kohtaan on vielä hakoteillä. jos se luottaisi meihin silmittömästi se olisi suostunut kävelemään kierrokset uudestaan pelottavuuksista huolimatta. Puhuimme myös paljon bullterrieristä yleisesti rotuna. Maria laski yhden omista koiristaan pihalle Nemin kanssa, se oli jokin karkeakarvainen terrieri, Makken. Kaikki meni koirien välillä kivasti. Makken korjasi hienosti Nemin "puutoksia", esimerkiksi kun Nemi alkoi jännittämään pihalla olevaa ihmistä ja jäi kyttäämään sitä epävarmasti niin Makken aisti tämän ja houkutteli Nemin pois tilanteesta johdattaen sen toiselle puolelle pihaa! Emme itse tätä edes tajunneet, ennenkuin kouluttajat siihen tarttuivat. Huikeaa tuo koirien yhteinen kieli..

Harmiksemme saimme kyllä kuulla, että meidän olisi ehdottomasti tietenkin pitänyt ottaa myös Jero mukaan. Jero saattaa vaikuttaa Nemin käyttäytymiseen ratkaisevan paljon. Maria kuitenkin lohdutti meitä, ettei tämäkään neuvolatunti mennyt todellakaan hukkaan; he eivät välttämättä olisi nähneet Nemistä kaikkia niitä piirteitä mitä nyt tuli ilmi. Peetsa on kuulemma koirista eniten ollut tekemisissä juuri koirasusien kanssa. Kerroimme Jerosta kaikkea, kaikki sen ongelmat, eli hihnakävely toisinaan ja muu hökellys. Jari jopa lupasi syödä hattunsa, jos joku saa sen rauhoittumaan! :D Ja Maria ja Peetsa vastasivatkin tähän suoraan että älä lupaa mitään, koska joudut vielä sen hattusi syömään! He lupasivat meille, että muutaman käyntikerran jälkeen Jero kävelee vierellämme ilman hihnaa, tuli vastaan sitten ihmisiä tai koiria. Ja voih, tätä odotan! Sovimme Jerolle oman neuvolatunnin seuraavan viikon sunnuntaille, eli 17.08.2014 kello 11:00. Ottaisimme tietenkin myös Nemin mukaan.

Päivä oli todella antelias kaikin puolin. Paikalta lähdettyämme noin puolitoista tuntia myöhemmin minulla oli melko "turpaan lyöty" olo, paikalla oli parisen kymmentä henkilöä ja siinä kaikkien edessä saat kuulla, kuinka koirasi eivät kunnioita eikä luota sinuun.. Tuntui kuin olisin tehnyt kaiken väärin koirieni kanssa! Hetken aikaa sain nieleskellä kaikkea sitä tekstiä mitä saimme kuulla, mutta loppujen lopuksi se oli kyllä ehkä ihan odotettavissa. Kaikki kuitenkin oli niin selvää, he pystyivät perustelemaan kaiken käytöksen ja kertoivat niihin ratkaisuja. Hetken mietiskeltyäni asioita olinkin todella innoissani menossa paikalle jo uudestaan! Jos joku tosiaan tietää asioista noin paljon ja osaa korjata ne, niin olen mukana! Annoin anteeksi itselleni, enhän minä ole koskaan missään koulutuksessa asian tiimoilta ollut, joten kuinka voisin tietää? Nythän olen saamassa apua tilanteeseeni, joten ei ole enää mitään huolta. Ja jos koirani oikeasti saadaan kävelemään irti vierelläni ilman pelkoa, että ne karkaavat, niin voi kyllä! Tahdon olla koirilleni luotettava ja kunnioitettava lauman johtaja. Loppujen lopuksi kaikki johtuu vain luottamuksesta, kuten Nemin miespelkokin suurimmaksi osaksi. Kun se luottaa minuun, se luottaa että hoidan tilanteen ja paikalla olevat "vaarat", joten sillä ei ole enää syytä pelätä. Koirat voivat molemmat huokaista helpotuksesta, niiden ei tarvitse enää "vahtia" ja huolehtia mistään, kun niillä on oikeanlainen "johtaja".

Valitettavasti päivässä oli niin paljon tekemistä ja asiaa, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa paikalta.. Mutta lupaan yrittää ensikerralla muistaa. Elikkä sunnuntaina sitten olisi uusi aika. Nyt paikalla ei kyllä ole Peetsaa, mutta Maria ajaa asiansa vähintäänkin yhtä hyvin! Katsotaan sitten mitä Jerosta sanotaan.... :D Sitten päsemmekin asian ytimeen, eli harjoittelemaan. Tämä haiskahtaa aivan uuden elämän alulle... ;) Pidän teidät ajan tasalla koulutuksessamme!

World Terrier Show/ Terri-Eri 2014

 06.08.2014 järjestettiin Vantaan Hakunilan urheilupuistossa World Terrier Show, eli Terri-Eri, kansainvälinen terrierien erikoisnäyttely. Paikalle oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan reilu 1500 terrieriä! Bullterriereitä oli ilmoitettu reilu 50, joista 7 oli pentuja. Pennut oli jaoteltu vielä nuorempiin ja vanhempiin, uroksiin ja narttuihin. Nemi oli myös ilmoitettu esille. Tuomarina toimi englantilainen Sarah Foster.

Päivä oli todella kuuma, niinkuin jo useamman viikon oli ollut. Minä olin ollut edellisen yön töissä ja aamulla 06:00 töistä päästyäni ehdin juuri kotona vaihtaa vaatteet ja pakata näyttelykamat, kunnes matka olikin jo aloitettava. Vantaalla oli oltava viimeistään kello 09:00! Kehät alkaisivat kello 10:00 ja ensimmäisenä kehään menisivät bullipennut. Yritin automatkalla vähän nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut.. parin energiapatukan voimin koitin selviytyä. Jännitys oli kuitenkin sen verran suuri, ettei väsymys painanut juuri ollenkaan. Ohjelmasta selvisi, että nuoremmissa urospennuissa kisasivat Loki ja Tyson kahdestaan ja nuorissa narttupennuissa Ulpu ja Nemi kahdestaan!

Selvästi kävi ilmi, että englantilaiselle tuomarille kelpasivat valkoiset koirat. Lähestulkoon järjestään jokainen valkoinen bullterrieri voitti luokkansa, pari poikkeusta taisi vain olla. Ymmärtäähän sen, alkuperäinen väri rodulla tosiaan on valkoinen, vasta myöhemmin rotuun jalostettiin väriä. Ja alkuperämaansa Englannin mukaan kahdesta samanarvoisesta koirasta valkoinen voittaa aina, kun taas Suomessa ja monessa muussa maassa brindle on aina voittava väri kahdesta samanarvoisesta koirasta. Joten uroksista Loki (BT-Mania Livermorium) voitti ja Tyson (BT-Mania Rutherfordtium) tuli toiseksi, molemmat saivat kunniapalkinnon. Nartuista vastaavasti Ulpu (BT-Mania Dubnium) ja Nemi toiseksi, molemmat saivat kunniapalkinnon. Ulpu pääsi kisaamaan vielä ROP (Rotunsa Paras) pennun tittelistä, mutta hieman vanhempi ja kehittyneempi urospentu vei voiton, Ulpu oli kuitenkin hienosti VSP (Vastakkaisen Sukupuolen Paras) pentu!! :) Onneksi kehässä oli kuitenkin varjoinen alue, jossa koirat arvioitiin, ettei tarvinnut auringossa paahtua.

Nemi sai hyvän arvostelun, joka kuuluu näin:
"Pretty brindle white with pretty head. Nice profile. Long muzzle. Mouth just of. Elegant neck. Nice forechest. Good bone. Slightly long in back. Good bend of stifle. Moved parallel."

PEN2 KP

Elikkä nopea suomennos:
"Kaunis brindle-valkoinen kauniilla päällä. Kiva profiili. Pitkä kuono. Purenta siinä ja siinä. Elegantti kaula. Kiva eturinta. Hyvä luusto. Hieman pitkä selkä. Hyvät polven kulmaukset. Liikkui yhdensuuntaisesti."

Tuomari kehotti meitä vielä menemään palkintoteltalle hakemaan kunniapalkinnosta myönnettävä pokaali. Saimme myös kauniin violetin Terri-Eri -merkein varustetun ruusukkeen. Hetken aikaa katselimme vielä bullien kehien kulkua ja paikalle tulikin taas pentueen isä, Dynamic Bull's Athletic Adonis "Lex". Lex kävi myös kehässä ja sai ERIn sekä taisi sijoittua kehässään toiseksi vai kolmanneksi.

Mieleeni pulpahtikin Bullipäiviltä lähtenyt ajatus; saisiko otettua kuvan, jossa olisi Nemi isänsä ja äitinsä kanssa! Nyt kun kaikki olivat taas paikalla :) Ja jes! Nyt se kävi! Otimme muutamia kuvia myös veljen Tysonin kanssa läheisellä niityllä. Tässäpä otoksia vielä koko päivältä:

Lex, Nemi ja Halla. Perhepotretti <3

Nemin isä, Lex, kehässä.

Nemi ja Tyson-veli.

Veljen kanssa leikkiä :)

Nemin kanssa kehässä. Kuva Jaana Lönnberg.

Kuva: Jaana Lönnberg

Kehässä odottelua. Kuva: Jenna Vihervuori

Kuva: Jenna Vihervuori

Juoksutus kehässä. Nemin ilme.. :D
Kuva: Jaana Lönnberg

Narttupentujen kehän päätös. Ulpu ja Nemi <3
Mandi esitti Ulpun kehässä. Kuva: Jaana Lönnberg