Viimepäivien vilskettä!

Jeps, hetki onkin mennyt jo edellisestä päivityksestä! Päivät ovat vierineet niin hurjaa vauhtia, ettei ole kerennyt tietokoneen ääreen asettua. Viimeviikolla tosiaan oltiin useampanakin päivänä vielä Jarin vanhemmilla pihahommissa ja Nemi sai olla siellä vapaana juoksentelemassa muiden koirien kanssa. Tälläkin poppoolla alkaa selvästi jonkinnäköinen ystävyyssuhde jo muodostua ja kaikki koirat ovat voineet olla hyvin samaan aikaan ulkona. Nemilläkin on alkanut vauhtia löytymään! :) Tässä nyt "vähän" kuvia parin päivän menoista pihahommissa. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa..

Jälleennäkemisen riemua :)

Nemi ja Oskari on löytänyt yhteisen sävelen: laiskuus :D
Käy se leikki kyljelläänkin.

Pikku puutarhuri.

Fabu ja Nemi

Nemi niin viisaana ;)

"Hei kaverit, mitä te teette siel alhaalla?!"

"En mä millään pääse tästä yli.. Äitii, tuu nostaa!"

Oskarin kiusausta ;) Tässä kuvassa näkyy
hienosti Nemin raidoitus!

Seuraavan päivän (26/04) kohtaaminen :)
Olen ihan pikkuinen! Urkki haistelee.

Tomera lepakkokorvani <3

Oskarin selätystä.

Osa jengiä leikkimässä :)

Moi <3

Pihapäivien jälkeen kävi pientä väsyttämään.

Kun päivät oltiin heiluttu ulkona, ei kotona enää muuta tehty kun levätty ja syöty. Samalla tyttöä oli helppo opettaa myös yksinoloon. Kun tultiin väsyneinä pihalta kotiin, laitoin Nemin (välillä se jopa itse tallusteli) omalle paikalleen häkkiin ja valmistauduin lähtemään Jeron kanssa lenkille. Odotin, että pentu olisi edes jollain tavalla "hätääntynyt" tai edes jollain tavalla noteerannut, että se oli jäämässä yksin. Mutta ei. Ei mitään. Siellä se katseli että menkää vaan, ei kiinnosta. Niimpä otin ja lähdin. Odotin hetken rappukäytävässä jonkin laista protestia lähdöstämme. Ei mitään. Menin kerran takaisin sisään ja tyttö oli vain kääntänyt kylkeään ja katsoi minua närkästyneenä: "No mitä vielä?!" Niimpä lähdin ihan oikeasti. Lenkille. Käytiin Jeron kanssa lyhyellä lenkillä ja kotiin palatessamme oli pienokainen jo unten mailla. Loistavaa!

zzzz..

"Äiti, mee pois ja anna mun vaan nukkua..."

Näiden päivien/harjoitusten jälkeen Nemi on oppinut sen, että häkkiin meno tarkoittaa rauhoittumista ja omaa rauhaa. Se on hakeutunut sinne välillä itsekseenkin (häkki on meillä sisällä aina auki ja vapaasti kuljettavissa) lepäämään tai vain olemaan rauhassa itsekseen. Välillä, jos meno alkaa käydä liian villiksi, olemme laittaneet sen häkkiin rauhoittumaan. Se toimii. Heti kun se on rauhoittunut, se pääsee takaisin leikkimään. Tämä auttaa myös esimerkiksi illalla, kun pitäisi käydä kohta nukkumaan ja meno alkaa näyttää siltä, että ei nukuta! Häkissä sillä on tietenkin myös puuhaa: omia puruleluja ja luu, joihin voi tarvittaessa purkaa myös energiaa.

Viimeviikolla punnitsimme Nemin kotona vähän "kotikonstein".. Mutta tulokseksi saimme noin 7,5kg. Nyt painoa on tullut varmasti lisääkin. Facebookissa muiden pentujen omistajat tiedustelivat pentujen painoja ja aika tasoissa kaikki olivat. Kevein taisi olla 7kg pintaan, hieman yli ja painavin taisi olla reilu 8kg, vähän alle 9kg. Kunhan saamme tällä viikolla Nemin rokotettua niin eläinlääkärillä saadaan samalla punnittua pentu.

Sunnuntaina meillä oli Nemin kanssa "tyttöilta", käytiin suihkussa tutustumassa vähän veteen. Laitoin pesuvatiin lämmintä vettä ja laitoin Nemin etutassut veteen. Sen jälkeen kastoin käteni veteen ja sivelin vettä Nemiin. Ensin se oli pennusta hyvin omituista ja ällöä kun kastui! Vesi kuitenkin tuntui mukavalta, eikä se loppua kohden enää ollut ollenkaan paha juttu. En kuitenkaan käynyt pentua vielä kunnolla pesemään, vaan tämä totuttelu sai tällä kertaa riittää. Sitten oli kuivauksen aika ja nappasin oman pyyhkeeni naulakosta. Asettelin sen syliini ja nostin Nemin sen päälle. Voi että pyyhe olikin ihanan pehmeä! Nemi nautti kuivauksesta ja olisi voinut nukkua pyyhkeen sisällä. Lisäksi putsasin Nemin korvat ja leikkasin sen kynnet. Kynsien leikkuu meinasi jo alkaa turhauttamaan tyttöä ja kiinnostavampaakin tekemistä olisi ollut. Mutta kun päättäväisesti vain leikkasin kynnet huolimatta pienistä vänkäilyistä, pentu pian luovutti ja jaksoi hienosti loppuun asti. Kynsissä ei vielä paljoa leikattavaa ollut, mutta ne on pidettävä alusta asti lyhyinä, etteivät ne pääse kasvamaan liian pitkiksi!

Pesuun totuttelun jälkeen

Talvilomani oli jo loppumassa. Niimpä maanantaina, viimeisenä lomapäivänäni, otimme Jarin kanssa molemmat koirat mukaan ja menimme Linkinkallioille. Siellä menee lyhyt luontopolku, joka kiertää niin metsässä kuin kalliolla rannassakin. Koirat tykkäsivät todella paljon! Meren kuohuaminen kiinnosti Nemiä kovasti. Jeron perässä se kävi myös haistamassa jokaisen puskan minkä Jerokin. Pentu jaksoi tallustaa koko lenkin hienosti Jeron perässä. Loppu vaiheessa meinasi känkkäränkkä tavoittaa, mutta pienen "huilitauon" jälkeen matka jatkui jälleen reippaasti. Meillä oli koirille tarkoitettu matkajuomakuppi/teline mukana, josta karvaturrit saivat vettä lenkin jälkeen. Automatkat menivät hienosti, vaikka meillä olikin ensikertaa molemmat koirat kyydissä ja Nemi oli ensikertaa meidän auton takatilassa ilman häkkiä :) 

Hörökorva metsäilee :)

Minä ja Nemi metsässä :)

Jari molempien koirien kanssa. Minun perhe <3

Nyt ollaan palattu takaisin arjen pariin, eli siis minä olen palannut töihin. Lomat on pidetty. Tiistaina oli ensimmäinen kerta, kun Nemille pyydettiin hoitajaa. Jarin sisko Ira tuli katsomaan koiria pariksi tunniksi, kun minä menin töihin ja Jari oli vielä kalassa. Hyvin oli kuulemma mennyt kaikki :) 

Juuri äsken, illalla, tuli facebookin kautta puhetta, että pennut voitaisiin ilmoittaa kesällä Kotkassa olevien bullipäivien pentunäyttelyyn. Niimpä Mandin kanssa keskusteltiin, että kerkeääkö Nemin rokotteet siiheksi kuntoon ja muuta. Kaikki näyttäisi kuitenkin menevän niin, että päästäisiin osallistumaan jo bullipäivien näyttelyyn! :) Hurja jännitys kipusi heti päälleni! Tästä se lähtee. Onneksi aikaa on vielä reilu kuukausi, joten ei muuta kuin kovaa harjoitusta! Jipii! 

Tässä taisi olla taas tähän asti kaikki. Ensikertaan!

Pientä touhuamista

Nyt on taas pari päivää touhuiltu :) Eilen ei oikeastaan mitään sen ihmeempiä, käytiin Mustissa & Mirrissä ostamassa Nemille valjaat ja oma hihna! Nemi oli tietenkin mukana sovittelemassa ja mukana oli myös Jarin äiti Cissu, jota käytimme samalla apteekissa ja kaupassa. Harmi, etten sovittelujen lomassa tajunnut ottaa yhtään kuvaa. Valjaista ensimmäisenä soviteltiin Hurtan lifeguardia ja Hurtta Collection malleja. Suhteellisen hyviltä vaikuttivat, mutta eivät oikein istuneet pennulle kunnolla. Tai jos istuivat, niin säätövarat olivat aika pienet loppujen lopuksi.. Lisäksi materiaali oli melko "kova", vaikka jonkin sortin pehmusteet olikin. Vaikutti siltä, että heti kun pentu kasvaa yhtään niin valjaat kävisivät hiertämään ilkeästi. Toisella puolella oli Rukka valjaita, joista kokeilimme ensimmäisenä Comfort mallia. Se istui hienosti ja etuosa oli joustavampaa kangasta, jonka luulisi tuntuvan pennustakin mukavammalta. Lisäksi ystävälläni Anulla on kyseiset valjaat, joita hän on monesti minulle ylistänyt :) Joten ne otettiin. Hintaakaan ei ollut enempää kuin pari kymppiä. Hihna tarvittiin myös, tähän asti oltiin käytetty Jeron vanhaa flexiä ja se sai kyllä jäädä pois! Käytiin läpi pari hihnaa ja lopulta valittiin jälleen Rukka, kevyt ja ohut, 180cm pitkä pentuhihna. Väri oli sama kuin valjaissakin, pinkki ;) 

Omassa pihassa otettu kuva, suoraan kaupasta tultua.
Laputkin on kiinni vielä ;)

Ostimme myös Jerolle raakalihoja, naudan mahaa, rasvaista naudanlihaa, lohi-riisi seosta ja naudan lihaseosta, vähän papujen sekaan makua antamaan. Nemille ostimme testiksi yhden pötkön sian luumursketta, josta pentu kuulemma saa paljon kalsiumia. Mukaan tarttui myös alennuskorista lohiöljyä, namipaloja ja dental sticksejä. 

Jerolle pötkö sulamassa ja Neminkin pötkö sulamassa,
vaikka se leikattiin kyllä kahtia ja toinen osa vielä
pakkaseen.

Illalla ei oikeastaan mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Ulkona käytiin ja syötiin. Jeron kanssa käytiin taas kahdestaan pitempiä lenkkejä. Leikkejä oli pitkin päivää ja välillä nukuttiin :)  

Väsynyt leikkijä ja taustalla myös väsynyt leikittäjä :)

Noh, se siitä päivästä sitten. Tänään ollaan touhuttu myös aika arkisia asioita: syöty ja käyty ulkona. Aamu meni jälleen leikkiessä ja nukkuessa päikkäreitä ;) Kuten pentupaketissa lukikin: "Pennun nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin - pentu tarvitsee unensa." Ja kyllähän meillä nukutaankin :)

Nemin torstaipäivän unet

Päivällä meinasi Nemillä tylsyys iskeä: se kuljeskeli pitkin asuntoa, kävi välillä kuopimassa Jeron petiä, nuoli lattioita ja jahtasi jopa häntäänsä! Niimpä päätin lähteä Nemin kanssa vähän pihalle. Otin yhden pallon ja vetonarun mukaan ja asetuimme takapihan nurmikolle. Lelut eivät juuri kiinnostaneet, ennemmin tyttö istui nurmikolla auringossa ja katseli maailman menoja. Välillä se kuljeskeli ja haisteli nurmikkoa, saattoi hetken pyöritellä palloa ja sitten taas istuutui katselemaan ohikulkevia ihmisiä, koiria, autoja, lintuja ja jopa yhtä mönkijää. Siinä me vieteltiin hetkinen.

Joka puolella oli tutkailtavaa :)

Takaisin sisälle päästyämme ystäväni Anu soittikin minulle ja pyysi käymään. Niimpä pakkasimme Nemin autoon ja suuntasimme ystäväni Anun luokse. Jari meni sillävälin käymään KalastusPisteellä, pitkästä aikaa. Anu tuli oman koiransa, pian 5v. täyttävän cotton de tulear nartun, Nipsun kanssa vastaan. Annoimme koirien vähän tutustua vapaasti pihassa, ennenkuin siirryimme Anun aidatulle pihalle. Nipsu ei oikein toisista koirista välitä, pelkää ehkä jopa vähän ja tyytyy yleensä vain välttelemään seuraa. Niin kävi nytkin, Nemi halusi kovasti leikkiä ja haistella, mutta Nipsu tyytyi vain kävelemään karkuun. Yllättävän hyvin kohtaaminen kuitenkin meni ja Nemikin pääsi aika lähelle. Nuoreksi tytöksi oli Nemikin aika fiksu ja antoi vanhemmalle hyvin omaa tilaa. Niimpä siirryimme Anun omaan aidattuun pihaan juomaan teetä. Koirat saivat olla irti pihassa. Nemillä riitti tutkittavaa ja Nipsun seuraaminen oli tosi kivaa, vaikkei Nipsu mitään muuta tehnytkään kun käveli paikasta toiseen. 

Teet juotuamme ja hetken juteltuamme lähdimme läheiseen metsään kävelylle. Nemi käveli hihnassa tosi hyvin, välillä se jäi istumaan ja odottamaan Nipsua, joka tuli hiljakseen perässä omaa vauhtiaan. Välillä Nemillä pääsi jopa turhautunut itkun kitinä, kun ei se kaveri meinannut millään tulla! Noh, takaisin Anun pihalle päästyämme koirat saivat jälleen tehdä tuttavuutta ja välillä Nipsun mennessä sisälle vetämään henkeä Nemi teki omia tutkimuksiaan pihalla.

Nemi tutkii pihaa.

Nemi koittaa tehdä hieman
tuttavuutta Nipsun kanssa.

Kaiken uuden näkemisen ja kokemisen jälkeen pienelle koiralle tulee tietenkin väsy. Aurinko paistoi vielä lämpimästi asunnon seinään. Anu laittoi Nipsulle ruuan sisälle ja jätti sen sinne rauhassa ruokailemaan, joten Nemi löysi terassin oven edestä mukavan paikan ottaa pienet kauneusunet.

Jostain syystä pienen ajan kuluttua tämä paikka ei ollut enää hyvä, vaan viereinen narukasa oli enemmän puoleensavetävä paikka nukkua..

Auringon laskiessa vilu kuitenkin yllätti, eikä tarpeeksi lämmintä makuupaikkaa enää löytynyt.. Asetin jopa kaulaliinani pikkuisen päälle, muttei sekään ollut hyvä. Nemi kävi hieman levottomaksi, kun väsymys olisi vienyt voiton, mutta paleli liikaa. Niimpä nostin sen syliini lämmittelemään ja soitin Jarin hakemaan meidät jo pian kotiin. Nemi ihan vapisi ja käpertyi syliini, kuono takkini sisään. Ja siihen se nukahti. Jari kuitenkin jo kohta soitti ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotona ei kuitenkaan enää väsyttänyt yhtään.. 

Muutaman siivoamattoman päivän jälkeen oli jo aika kaivaa imuri esiin. Nemi oli tainnut siihen jo ennestään tutustua, sillä heti kun saimme sen ulos kaapista, meni sillä korvat sivuille ja se käveli vähän epäröivän näköisenä imurin ympärillä. Pian se suostui kuitenkin mennä jo haistelemaan kapistusta joka puolelta, eikä pelottanut vaikka siirtelin sitä.

Imuriin tutustuminen. Ei paljoo kiinnosta.

Käynnistin imurin, mutta se ei aiheuttanut muuta kuin pientä välimatkaa kojeeseen. Nemi katseli uteliaana minun imurointiani, mutta pysytteli mieluusti hieman kauempana, enkä käynyt sitä lähemmäksikään suostuttelemaan kun niin hienosti katseli. Asiaa helpotti varmasti myös se, ettei Jero juurikaan noteeraa koko imuria. Se nukkuu lattialla rennosti vaikka imurin kanssa ajaisi sen yli. Hetken imuroituani alkoi Nemin kiinnostus heräämään enemmänkin ja se uskaltautui jo lähelle seurailemaan touhujani. 

Ensin pientä välimatkaa..

..kunnes uteliaisuus voittaa. Eihän ne muutkaan pelkää!
Jero nukkuu taustalla.

Loppuillasta ei juurikaan muuta ole tehty kun syöty ja käyty pari kertaa ulkona. Vihdoin Nemikin on malttanut ottaa nokosia, mutta kun ympärillä kokoajan tapahtuu niin ei pitkiin uniin olla päästy. Noh, onneksi kohta mennään jo yöpuulle niin saa tyttökin nukkua kunnolla :) 

Uusia tuttavuuksia

Tänään on ollut aivan mahtava päivä! :) Nemillä on ainakin riittänyt tekemistä ja se on saanut mm. muutaman uuden, rokotetun koirakaverin. Nemillä siis itsellään ei vielä rokotteita ole, joten paljon ei vielä tuttavuutta pysty tekemään. Nämä uudet kaverit olivat Jarin vanhempien koiria, joten tiesimme, ettei sairauksia ole ollut, eivätkä koirat käy suurilla "riskialueilla" kuten koirapuistoissa tai näyttelyissä, vaan ovat kotikoirina. 

Aamulla saatiin nukkua pitkään! Nemin kanssa ulkona käytyämme otin Jeron yksin mukaani ulos, vähän pidemmälle lenkille. Jero nautti paljon, kun päästiin kävelemään normaalia, vähän reippaampaa vauhtia. Lopuksi käytiin koirapuistossa nauttimasta aurinkoisesta säästä, vaikkei siellä ketään kavereita ollutkaan. Aivan mahtava sää! Ulkona pystyi kävellä huoletta topissa ja koirapuiston penkillä aurinkoa ottaessani melkein hiki tuli! Ei paljoa harmita olla talvilomalla tähän aikaan ;) Jero se oli niin onnellinen poika lenkin jälkeen.

Suunnitelmissamme oli, että tänään lähdettäisiin Nemin kanssa tutustumaan autossa matkustamiseen. Ulkona oli niin hieno ilma, että päätettiin sitten autoilla postin ja apteekin kautta Jarin vanhempien luokse grillaamaan. Nemi saisi juosta pihalla ja tutustua talon kolmeen koiraan, kahteen valkoiseen paimenkoiraan, Fabuun ja Urkkiin, ja yhteen pieneen mustaan mäyräkoiran ja spanielin sekoitukseen, Oskariin. Automatkat meni hienosti. Jarin piipahdettua postissa kuului takatilasta vaimeaa vikinää, mutta auton lähdettyä taas liikkeelle vikinä lakkasi. Apteekin pihassa pysähdyttyämme ei takanta kuulunut enää mitään. Jarin vanhempien talolle päästyämme pyysimme ottamaan "isot koirat" sisälle niin, että vain pieni Oskari-poika jäisi ulos Nemiin tutustumaan. Tutustuminen meni todella hienosti ja leikki lähti heti luistamaan pikkuisten kesken. Hetken leikin jälkeen Oskari kuitenkin huomasi Nemin olevankin sitä viehättävämpää sukupuolta.. Joten oli aika vaihtaa koiraa.

Ensikohtaaminen Oskarin kanssa

Seuraavaksi pihalle otettiin nuorempi valkkari Urkki. Myös näiden tutustuminen meni mallikkaasti, molempien osalta. Nemi alistui ja haisteli isompaa varoen, mutta hetken kuluttua juostiin yhdessä ympäri pihaa! Sitten oli viimeisen koiran vuoro. Urkki sai lähteä sisään ja pihaan asteli talon "kuningas", vanhempi valkkariherra Fabu. Tätä kohtaamista jännättiin, sillä Fabu ei ole hyväksynyt Jeroa ollenkaan, toki Jerokin on uros. Lisäksi Fabu on hyvin suojelevainen palloja (tai muita löytämiään aarteita, esim. puupalikoita) kohtaan, eikä yleensä päästä ketään lähellekkään aarrettaan. Kohtaaminen meni todella hienosti, Nemi alistui vanhemmalle herralle kunnioittavasti ja vaikka pallo oli mukana leikissä, ei tullut konflikteja. Fabu sai pitää pallonsa ja Nemin tultua liian lähelle se varoitti kyllä, mutta sitten juostiin ympäriinsä :) Lopulta kaikki koirat saivat telmiä yhdessä pihalla, tietenkin valvonnassa.

"Mä oon ihan pikkuinen, kuollut kivi vaan hei"
Nemin ja Fabun ensikohtaaminen :)

Nemi ja Fabu

Koirien telmiessä pihalla, laitoimme grillin kasaan, putsasimme pihapöydän, otimme vähän aurinkoa ja valmistimme salaatin. Mittarin mukaan lämpötila oli noussut lähemmäs +27 asteeseen! Tosin mittari taisi olla suorassa auringonpaisteessa.. Nemi sai kokea pihalla taas kaikkea uutta jännää, kuten haravan! :) 

Otimme Nemille autosta sen oman häkin pihalle ja heitimme sen päälle suojan, jotta se pysyi vähän viileämpänä. Laitoimme Nemin häkkiin vähän huilaamaan välillä ja veimme sille vesikupin, jonka se tyhjensikin melkein kokonaan. Hetken häkissä istuskelun jälkeen se aloitti kovan vikinän ja ulinan, miksi täällä häkissä pitää olla kun pihallakin voisi riehua!? Kun pentu pikkuisen rauhoittui häkkiin, laskimme sen jälleen pihalle. Toiset koirat saivat mennä vuorostaan sisälle. Nemi teki tuttavuutta tietenkin myös talon muuhun väkeen, Jarin mummoon, äitiin Cissuun, isäpuoleen Makeen ja velipuoleen Roniin, joka oli kotona viettämässä sairaspäivää. Myöhemmin ruualle tulivat myös Jarin sisko Ira ja nuorempi siskopuoli Roosa. Nemi teki kyllä aikamoisen vaikutuksen kaikkiin ;) 

Nemi tervehtimässä Makea

Roni ja Nemi

Grillauksen ajaksi Nemi meni jälleen häkkiinsä lepäämään ja tälläkertaa nukahtikin sinne heti. Se nukkui sikeästi koko ruokailumme ajan. Ruoka oli äärimmäisen hyvää ja sitä todella oli riittävästi kaikille. Ruokailun jälkeen pentu sai vielä tallustella hetken pihalla ennenkuin lähdimme. Kokeilin myös namin kanssa pientä "juoksuttamista", houkuttelin namia näyttämällä Nemin juoksemaan vierelläni, vähän kuten näyttelyissä ja juoksun jälkeen tein pienen seisotus-harjoituksen. Koko harjoitus meni äärimmäisen mallikkaasti, ihan tuurilla. Kertaakaan ei olla tällaista ennen harjoiteltu ja tämäkin meni ilman hihnaa. Harmi, ettei kukaan ottanut kuvaa/videota ensimmäisestä "raakaharjoituksestamme" ;) Noh, sitten kuitenkin tuli se lähdön aika. Nemi ei lähtöä vastustellut, se alkoi olla jo niin väsynyt ja nälkäinen päivän temmellyksen jälkeen. Veimme häkin takaisin auton takatilaan ja Nemin sinne. Tyttö istui aivan hiljaa, vaikka välillä katosimmekin kokonaan näkyvistä keräillessämme kamoja kasaan. 

Nemin matkustamo.

Reipas tyttö odottelee jo kotiinlähtöä.

Kotiin päästyämme lähdin Jeron kanssa ulkoilemaan jälleen ilman Nemiä. Pikkuneiti jäi syömään ruokaansa rauhassa. Lenkin jälkeen koiramme leikkivät hetken, mutta sitten väsy sai Nemistä yliotteen ja se simahti keskelle keittiön lattiaa. Jari kantoi sen omalle pedilleen ja jätti rauhassa nukkumaan. Ja niin se nukkuikin, jälleen pari tuntia.. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta katsoimme parhaaksemme herättää sen vielä ulkosalle ja hetkeksi leikkimään, että yö menisi paremmin nukkuessa. Ulkoilu oli aluksi aika nihkeää ja Nemi olisi tykännyt vain istua nurmikolla tai juosta takaisin sisälle mahdollisimman pian ja suorinta reittiä. Sain sen kuitenkin houkuteltua kävelemään hetken ja sen jälkeen "lenkki" sujui ongelmitta, varsinkin loppumatka! ;) Illalla ollaan vielä ruokailtu ja leikitty hetken aikaa ja nyt on kyllä aika mennä jo makuulle! Päivä oli kerrassaan upea ja minäkin sain jo ensimmäiset "rusketusraidat", tosin "rusketukseni" on enemmänkin palanut alue! Noh, rajat on kuitenkin.. Hauskaa oli niin meillä kuin myös varmasti Nemilläkin!

Nemi osasi olla rennosti keskellä "hulinaakin".

Kaunis Nemi! <3

Hyvää yötä kaikille ja ensikertaan! Huomenna luvassa olisi taas jotain uutta ja jännää tekemistä. Saa nähdä mitä uusi päivä tuo tullessaan :)