Ensimmäiseksi Maria katsoi koiria hetken ja tulkitsi meille hieman tilannetta, kertoi koirien katseista, mitä ne meiltä halusivat yms. Sitten siirryimme hiekkaiselle pihatielle, jossa kävimme hetken läpi, mitä seuraavaksi tekisimme. Marian naapurin mies oli sopivasti ulkona pakkaamassa autoaan, joten Maria tarttui tilanteeseen ja nappasi Nemin mukaansa, asteli suoraa päätä miehen luo, kätteli tätä ja jutteli pienen hetken tämän kanssa. Marian kävellessä miestä kohti mies sattui katsahtamaan Nemiin, vaikka Maria oli pyytänyt, ettei mies kiinnitä koiraan huomiota. Välittömästi tämän katseen jälkeen Nemi hidasti hieman askeltaan ja pöhähti epävarmasti miehelle. Maria kuitenkin käveli päättäväisesti miehen luo ja hoiti tilanteen. Nemi oli hiljaa taka-alalla eikä tilanteessa ollut ongelmaa. Tilanteen jälkeen Maria käveli takaisin luoksemme ja antoi hihnan Jarille. Jero oli minulla. Nyt saimme tehtäväksemme seisoa paikallamme vain tekemättä yhtään liikettä. Näimme koirien turhautumisen kasvavan valtavasti, ne koittivat tehdä kaikki temppunsa, että liikkuisimme tai huomioisimme ne jollain tapaa. Jero kaivoi maata, pyrki puskaan, ulisi, sotkeutui tahallaan hihnaan ja kun kaikki oli kokeiltu, eikä mikään toiminut, Jero veti aivan uuden kortin hihastaan: se yritti hyökätä naapurin ohiajavan auton kimppuun!! Jero, joka ei ole koskaan kiinnittänyt huomiotaan ohiajaviin autoihin millään tavalla! Minua alkoi naurattaa, onko se todellakin noin epätoivoinen? :D Loppujen lopuksi se kuitenkin rauhoittui maahan makaamaan. Testi oli ohi ja saimme siirtyä aidatulle pihalle. Nemi laitettiin hetkeksi autoon.
Pihalla oli vastassamme samainen pieni luonnetestaus kuin Nemin kanssa. Ensimmäiset kaksi testiä Jarin oli mentävä ja viimeinen (ja pahin) oli sitten minun hoidettava.
Ensimmäisenä vastassa oli tietenkin taas kottikärry, johon pudotettiin ketjut. Jari käveli tyynesti kärryn ohi ja kolisevan äänen päästessä Jero hieman hyppäsi sivuun, mutta jatkoi matkaansa muina miehinä heti sen jälkeen. Uusi kierros ilman kolinoita meni normaalisti kävellen ilman ongelmia. Maria tokaisi vain, että tämä koira on aika kaiken nähneen oloinen, ei paljoa jännittele.
Seuraavaksi vastassa oli jälleen haalari. Jarin piti tällä kertaa kävellä suoraan haalaria kohti ja pysähtyä haalarin eteen. Kun Maria antaisi käskyn, Jarin piti mennä painamaan haalari maahan ja pyytää Jero luokse haistelemaan sitä. Jari ja Jero kävelivät hyvin haalaria kohti ja kun haalari pomppasi pystyyn, oli Jeron reaktio jälleen kerran jotain, mitä en ollut ennen nähnyt: Jero loikkasi pari metriä sivuun, nosti niskavillansa pystyyn harjaksi ja ärisi, haukkui ja uhitteli haalaria. Jari seisoi aivan paikallaan. Hetken Jeron huutaessa ja puuskuessa haalarille Maria pyysi Jaria painamaan haalarin maahan. Jari teki työtä käskettyä ja pyysi Jeron haalarin luo. Jero käveli varovasti haistelemaan haalaria ja oli ihan normaalina jälleen. Se käveli jopa haalarin yli ja Maria sanoikin, että jos sillä olisi ollut kivekset vielä tallella, se olisi varmasti virtsannut sen päälle! :D Niin polleaa poikaa Jero oli.
Sitten oli minun vuoroni. Maria sanoi Jarille, että mene sinä tuonne puutarhakeinuun istumaan ja katsomaan, nyt on luvassa show! Vain popcornit puuttuisivat kuulemma. Mietin päässäni, että mitähän tästä mahtaisi tulla.. Maria opasti minua kävelemään hänen takaansa maassa näkyvän merkin kohdalle ja pysymään siinä parhaani mukaan. Näin toimin. Merkille päästyäni Maria alkoi vetää "kelkkaa" (=puinen lava, jonka päällä oli matala "hahmo", jolla oli työmiehen takki ja kypärä) meitä kohti. Jero reagoi samalla tavalla kuin haalariinkin, se hyökkäili, haukkui ja mekkaloi korkea harjanne selässä pystyssä. Kelkan mentyä viereltämme Jero ei kuitenkaan käynyt siihen kiinni, vaan varovasti meni lähemmäs ja haisteli ja komensi sitä. Kelkan pysähdyttyä minun piti mennä Jeron kanssa kelkan eteen ja kätellä sitä molemmilla hihoilla ja puhua sille. Sen jälkeen kävelimme Jeron kanssa paikkaan, josta kelkka lähti liikkeelle ja jälleen takaisin kelkan luo. Testi oli ohi.
Laskin Jeron vapaaksi pihaan ja Maria kertoi hieman näkemästään. Hän sanoi, että meillä oli todella hyvä ja erittäin fiksu koira. Jopa niin fiksu, että se oli täysin poliisikoira ainesta! Se pääsi kuulemma myös uhkaavasta tilanteesta ohi niin nopeasti, että myös se kertoi poliisikoiravalmiudesta. Meidän Jeroko poliisikoiraainesta?! Jerossa on kuulemma myös todella paljon käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran piirteitä, jopa niin paljon, että harvassa käyttölinjaisessa saksanpaimenkoirassakaan on. Sutta siinä taas ei ole nimeksikään, susi näkyy ehkä ainoastaan sen korkeassa älykkyydessä. Tämä kaikki oli aivan uutta ja ällistyttävää tietoa meidän pojasta. Oli mukava kuulla, ettei se ole täysin idiootti ilman aivoja, niinkuin olen tähän asti kuullut... :D Se kuitenkin on selvästi meidän talon pomo, oikea liihotteleva prinssi, joka saa kaiken haluamansa kun hänelle sopii. Noh, onhan se ehkä vähän niin..
Maria käski minun mennä paikalle, josta kelkka lähti ja jäädä seisomaan sinne. Seisoin hetken ja hän pyysi minua huutamaan Jeroa nimeltä. Huusin Jeroa luokseni, mutta Jero oli kiireinen nuuskiessaan ympäri pihaa. Huusin uudelleen ja se paikanti jo minut katseellaan, mutta jäi vielä kiertelemään. Huusin kolmannen kerran ja se alkoi jo hölkyttelemään, mutta vähän kierteli vielä puutarhakalusteita ja kun huusin viimeisen kerran se juoksi luokseni ja juoksi ohi. Tökkäsi minua ohi mennessään merkiksi, että siinä hän oli, mutta samoilla vauhdeilla se paineli ohitseni takanani olevaan puskaan haistelemaan. Maria nauroi ja sanoi, että Jero tosiaan on liihotteleva prinssi, joka ensin odotteli onko minulla oikeasti hätää ja lopuksi kun huutelut menivät jo melkein anelevaksi niin prinssi-Jero saapui urheasti paikalle. Se ei kuitenkaan jäänyt luokseni vaan pysytteli lähistöllä. Noh, nyt saimme jo hakea Nemin autosta pihaan leikkimään.
Istuimme pihalla teetä juomassa ja juttelemassa koirista ja kaikesta asiasta. Nemissä ei ole vikaa, sen saimme kuulla. Jero on vaan kouluttamassa siitä omaa kätyriään, joten nyt on aika puuttua asiaan. Ja enemmänkin Jeroon kuin Nemiin. Jero söi luuta pihalla ja Nemi koitti mennä sitä ottamaan. Jero antoi Nemille vähän kyytiä ja meni takaisin luun luokse. Nemi se vaan meni uudestaan ja uudestaan luun luokse vaikka Jero ärisi sille ja karkotti sen pois luun luota. Maria ja hänen tuttavansa ihmettelivät, että onpa sillä pennulla pokkaa mennä vielä vaan uudestaan, arka se ei kyllä ole! Pikemminkin röyhkeä. Se on vetänyt meitä nenästä ihan sata-nolla ja leikkinyt vaan hieman "arkaa", mutta ei se sitä ole. Hyvä oli kuulla tämäkin. Tervepäisiä koiria ovat kummatkin.
Maria sai meidät vakuutetuksi koko homman toimivuudesta näyttäen pari esimerkkiä Jeron kanssa, kun Jero oli tunkemassa nenäänsä väärään paikkaan. Maria myös "liittoutui" hetkellisesti Jeron kanssa yhteen saadakseen Nemin varastaman luun pois siltä. Loppujen lopuksi pelkkä matala murina sai Jeron toimimaan niinkuin piti! Se oli uskomatonta!
Saimme laput seuraavasta vaiheesta: jääkaudesta eli nollauskaudesta. Tämä oli aika, jolloin emme saa huomioida koiria ollenkaan, emme saa katsoa niitä, emme saa koskea niihin, emme kieltää tai käskyttää niitä. Ei mitään. Käytämme ne ulkona reagoimatta mihinkään mitä ne tekevät, kiskovat tai haukkuvat, aivan sama. Ruokimme ne tehden ensin itse pienen "eleruokinnan" eli syömme niiden kupista muka itse ensin ja jätämme niille vain jämät. Silitämme niitä parissa tilanteessa dominoivasti, eli laskemme käden rennosti koiran pään päälle, pidämme kättä hetken siinä ja liu'utamme kättämme viimeisen kylkiluun kohdalle ja pysäytämme siihen. Ja jos koira tulee hakemaan huomiota meiltä, se täytyy häätää pois murisemalla tai ärähtämällä. Sovimme tämän jääkauden alkavan seuraavana päivänä eli maanantaina, sillä olimme sopineet menevämme Jarin isälle käymään koirien kanssa heti koulutuksen jälkeen. Tämä sopi Marialle hyvin, kuulemma tällä päivällä ei ollut mitään merkitystä. Koulutuksessa meillä vierähti aikaa lähes 3,5h! Koulutuksen jälkeen kävimme sitten riehumassa Jarin isän koirien, Neron ja Kasperin, kanssa heidän pihallaan. Jero ei ollutkaan ennen nähnyt niitä ja koko lauma tuli hienosti juttuun! :)
Nyt on kuitenkin alkuviikko jo eletty jääkaudella ja täytyy sanoa, että kyllä toimii. Täytyy myös myöntää, että vaikeaa on itsellekin, kun et saa edes katsoa omia rakkaita koiriasi. Viikko on pitkä aika olla "erossa" koirastasi ja jääkausi puretaan asteittain, joten voi mennä aikaa kun saan seuraavan kerran niitä halata. Mutta tähän koulutukseen lupauduimme mukaan ja kuten jo mainitsin, niin tällä on kyllä kova vaikutus koiriin! Kotona on aivan hiljaista, Jero ei älähdäkkään rappukäytävän äänille, kun ennen se piti vinkunaa lähes koko ajan. Eilen kuuntelin kun rappusissa meni lapsiperhe, joiden lapset pitävät aikamoista huutoa aina käytävässä. Yleensä Jero alkaa vinkua ja tepastelee eteisessä rinkiä, saattaa jopa haukahtaa. Nyt se kuitenkin makasi omalla paikallaan eteisessä, eikä korvaansa heilauttanut lasten äänien raikuessa.
Jero yritti aluksi tulla tuttuun tapaansa hakemaan huomiota änkemällä lähestulkoon syliin. Kerran sille ärähdin ja sen jälkeen on pieni murina riittänyt sen pois käännyttämiseen. Kaikki on sujunut hienosti.
Nemille tämä on ollut todella rankkaa. Se reagoi todella vahvasti meidän huomioimattomuuteen ja varsinkin pieniin murahduksiin. Keittiön pöydän alla ei saa olla kun me ruokailemme ja kerran kun sitä sieltä pois häädin murisemalla niin Nemi raukka meni niin paniikkiin, ettei pystynyt liikkumaan. Se jäykistyi paikoilleen ja tärisi. Sysäisin sitä hellästi takapuoleen, niin se sai pientä puhtia liikkua pöydän alta pois. Se on kuiteenkin pentu vielä. Pennulle tätä ei saisi tehdäkään niin rankasti kuin aikuiselle koiralle ja Nemin kanssa meillä ei sitä "ongelmaa" niin olekaan. Mutta jännä miten kovasti koiriin tosiaan vaikuttaa ihan vain se, ettemme huomioi ja murisemme välillä, jos tulee tilanne. Molemmat koirat liikkuvat varovasti kotona ja tarkkailevat meitä hieman korvat epävarmasti luimullaan, häntä on rennosti alhaalla, ei koipien välissä eikä pystyssä niinkuin aina välillä aikaisemmin.
Eilen illalla minulla oli jo kova ikävä koiria ja vieräytin pari kyyneltäkin mokomien takia. Tajusin kuitenkin, että sehän se on, mistä Maria puhui: inhimillistämme koiria liikaa. Ihminen on usein siksi epäpätevä "johtaja" koiralleen, kun me olemme liian inhimillisiä. Niimpä nielin kyyneleeni ja ajattelin, että koska tämä tuottaa tulosta niin se on mentävä loppuun! Ei se saa nyt jäädä minun pehmeydestäni kiinni. Koirilla ei ole mikään hätä, ovathan ne ihmeissään kun niiden palvelijat ei annakkaan hellyyttä silloin kun koirat niin haluavat.
Huomenna olisi tosiaan 21.08.2014, eli torstai ja meillä olisi taas käynti koirakoululla. Odotan todellakin innoissani! Vuorossa olisi hihnakävelyn opettelemista. Aika on varattu illasta, kello 18:00 alkaen.
Tähän loppuun haluaisin vielä laittaa lainauksia saamastamme Jääkauden "oppaasta":
"JÄÄKAUSI ELI NOLLAUSKAUSI
Perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäytöksen lainalaisuuksiin."
"Koira on laumaeläin ja siihen pohjautuu kaikki koiran toiminta ja käytös. Koira muodostaa lauman myös ihmisen kanssa ja määrittelee lauman arvojärjestyksen ihmisten käyttäytymisen perusteella. Koiran kanssa ei voi koskaan elää tasa-arvossa, koska koira ei laumaeläimenä tunne tasa-arvoa. koira joko alistaa tai alistuu, koira dominoi tai sitä dominoidaan. Usein ihmiset tahtomattaan nostavat koiran itsensä yläpuolelle ja täten vahvistavat koiran asemaa laumanjohtajana. Koira ei suinkaan nauti tästä asemasta, vaan se kantaa suunnatonta vastuuta ja joutuu lopulta mahdottomaan tilanteeseen. Laumanjohtajan tehtävänä on huolehtia laumastaan, mutta koiran on käytännössä mahdotonta tehdä päätöksiä meidän ihmisten puolesta. Onglemia alkaa syntyä tilanteissa, joissa koira tahtoo ratkaista tilanteen, esim. puolustaa laumaa tai kertoa "alamaisilleen" niiden toimineen väärin. Koira siis joutuu suorittamaan velvollisuuksia, joita me ihmiset olemme niille asettaneet. Tämä ristiriita tilanne aiheuttaa koiralle usein stressiä ja ns. ongelmakäytöstä."
"Koulutuksen aikana omistaja opetetaan käyttäytymään laumanjohtajan tavoin, jotta ongelmilta vältytään myös tulevaisuudessa."
"Temppukoulutus ongelmakoiralla heikentää omistajan asemaa."
"Nollauskauden tarkoituksena on poistaa omistajalta tavat, jotka koiran mielestä tukevat sen asemaa ja näin saadaan koira tuntemaan epävarmuutta omasta asemastaan. Kun koiraa ei enää myötäillä, se alkaakin seuraajaksi."
"Nollauskauden on tarkoitus tehdä koiran elämästä mahdollisimman askeettista, jotta omistajalla mahdollisesti tarjolla olevat hyödykkeet tulevat sille jälleen arvokkaiksi."
"Nollauskaudella liikutaan hihnassa, eikä missään nimessä tavata muita koiria. Jääkausi toteutetaan kotona ilman vieraita ihmisiä. Jääkaudella ei matkusteta, vierailla tai kutsuta vieraita."
"Nollauskausi puretaan asteittain ja siitä siirrytään kohti loppuelämän kestävää perushuomioimattomuutta (ihminen tekee aloitteet)."
KOULUTUKSEN RUNKO:
-Neuvolatunti, tilanteen arviointi.
-1.tunti, hihnatunti, opitaan ulkoiluttamaan koiraa oikein.
-2.tunti, hihnaohitustunti, opitaan ohittamaan häiriöt, mahdollisesti koira jo vapaana.
-3.tunti, vapaana ohittaminen, tarvittaessa laumastakarkoitus, TÄRKEÄ.
"Mikäli tunteja ei pidetä, koulutus jää puutteelliseksi. Älä siis keskeytä, jos aloitat. Ongelmat palaavat entistä vaikeampina, jos niitä ei korjata loppuun asti. Jääkausi puretaan koulutuksen edetessä koiran tilanteen mukaan."
Tähän siis on lähdetty mukaan :) Huomenna olisi siis 1.tunti edessä, siitä lisää varmasti loppuviikosta!
Ja ne kuvat.. ne jäi taas! Koulutuksien aikana olen niin mukana menossa ja tekemistä on koko ajan niin en muista koskaan ottaa kuvia.. noh, eiköhän niitä kuvia taas joskus tule mukaan! ;)
