Joulu on tullut!

Noniin, aika taas kirjoitella kuulumisia! Viimekerrasta onkin aikaa.. Päivät on olleet täynnä touhua, niin ei ole ehtinyt päivittää blogia ollenkaan! Loppusyksyn ja alkutalven aikaan on kuitenkin tapahtunut paljon.

Nemi on nyt siis jo 10,5kk vanha, ihan kohta jo 11kk!! Kyllä on aika rientänyt meidän pikkuisen kanssa tarpoen :) Nemi on kehittynyt melko paljon viimeaikoina, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pikkuneidistä on kasvanut kaunis ja fiksu nuori narttu.



Tosiaan tapahtunut on paljon, mutta kaikki tapahtuma on aika pientä ja huomaamatonta, ainakin ulkopuolisen silmin. Tietenkin ulkoisen kehityksen näkee, likka on ottanut massaa hieman ympärilleen ja pentumaiset piirteet alkaa pikkuhiljaa vaihtumaan aikuisemman bullin malliin. Jotkut sanovatkin, että pentuaika loppuu 9kk ikään, joka on ohitettu jo aikoja sitten. Minulle se on kuitenkin vielä pentu.

Se, mitä ulkopuolisen silmin ei näe, on Nemin kohdalla kehittynyt hurjasti. Viimeaikoina on tullut rohkeutta lisää. Se on myös alkanut kuuntelemaan käskyjä ja osaa reagoida niihin paremmin. Esim. luoksetulo on mielestäni parantunut jonkin verran. Nemiä voi nykyisin jopa torua, ilman että se menee "jumitustilaan" eli jää tärisemään paikoilleen kun ei tiedä mitä tehdä. Nemi on oppinut kunnioittamaan ja luottamaan yllättävän paljon. Oikeastaan tajusin sen vasta viimeviikolla, kun olin vierailemassa Puumalassa yksin Nemin kanssa 16.-17.12. Se, mitä olemme harjoitelleet ja opiskelleet, on vihdoin kantanut ainakin jonkinlaista hedelmää! Tätä on vaikea selittää, mutta esimerkkinä vaikka tämä: pitkän ajomatkan päätteeksi avasin peräkontin ja laskin Nemin autosta ulos. Olimme päässeet rivitalon pihaan, jossa äitini asui. "Normaalisti" (eli ennen) Nemi olisi autosta päästyään vetänyt hihnan kireälle ja kiskonut vuorotellen joka suuntaan, "minne suuntaan, minne suuntaan, äkkiä pissille, tuonne vai tuonne!" mutta tällä kertaa Nemi hyppäsi autosta ulos ja jäi vierelleni seisomaan ja katsoi minuun vähän kuin kysyen, että koska mennään ja minne. Sain ihan rauhassa touhuta omat juttuni, kun Nemi odotti kauniisti löysällä hihnalla vieressäni ja liikkeelle lähtiessänikin se kulki mukavasti löysällä hihnalla, vaikka oltiinkin "uusissa" jännittävissä maisemissa. Se ei ehkä merkkaa monellekkaan paljoa, mutta minulle se merkkaa suunnattoman paljon! Kyseinen tapahtuma oli iso askel yhteisellä polullamme. Puumalan reissu meni muutenkin tosi mukavasti ja mallikkaasti Nemin osalta.

Puumalassa oli jo vähän lunta! Nemi ja Jade
koirapuistoilee.

Nemi ja Jade haistelee.

Keskustelua.

27.11.2014 Nemi koki elämänsä hurjimman vaiheen; ensimmäiset juoksut! Tosin neidistä ei olisi juurikaan huomannut kyseistä tapahtumaa, mutta peräpää rupesi vuotamaan ja asunto oli täynnä punaisia tiploja. Nemiä meno ei paljoa stressannut, välillä sille kyllä tuli haikeita katseita ja omiin oloihin käpertymisiä. Olisin kuitenkin odottanut jotain hieman radikaalimpaa käytöstä, mutta likka se mennä tohotti ihan samaan iloiseen tapaansa niin ulkona kuin sisälläkin. Sain ensihätään työkaveriltani lainaan hänen koiransa vanhoja juoksuhousuja, joihin ostin suojia. Housujakin pikkubulli piti ihan mielellään ja antoi pukea ja riisua ne hienosti paikallaan odotellen. Toki se nenä välillä tunkeutui lahkeesta sisään, mutta pitäähän sitä itsensä puhtaana pitää ;) Vuotoaika kesti meillä noin kolme viikkoa, eli tuossa viimeviikolla jätettiin housut pois.

Kerkesimpä riisua Nemin juoksusuojan pois lenkille lähtiessä,
kun likka päätti ravistella oikein kunnolla....

"Äiti mulla alko menkat. Tuleeko musta nyt iso tyttö?!"

"Mitä mulle tapahtuu.."

Äiti lohduttaa <3

Syksyn mittaan on puuhasteltu sitä sun tätä. Kamalasti ei ole aika koirille riittänyt töiden ja tallilla käymisen ohella, mutta silloin kun aikaa saa vähän jostain revittyä niin on koitettu keksiä jotain mukavaa tekemistä :) Sen suuremmitta tarinoitta, tässä on vähän kuvasatoa loppusyksyltä ja alkutalven lumilta...

31.10.2014

Nemi 9kk

Hienosti odotetaan eteisessä lenkin jälkeen, että
mamma saa riisuttua ensin itse.

01.12.2014 Linkinkalliolla

01.12.2014 ja vielä tarkenee kahlailla..

Kotosalla.

23.12.2014 yöllä oli satanut lunta!

25.12.2014 koirapuiston vauhtia!

Nemin ensimmäinen joulukin meni mukavasti! Nemi sai muutaman lahjan ja likka halusi avata niitä myös itse ;) Pukki oli tuonut Jerolle ja Nemille yhteisen paketin, jossa oli kaksi jotakin savustettua nilkkaa. Nemille oli kaksi omaa lahjaa, joista toisessa oli iso hampaita puhdistava puruluu ja toisessa kaunis punainen villapaita! ;) Kukalie ostanut... Nemi kuitenkin tykkäsi kaikista, tosin savunilkkoja ei ole vielä päästy kaluamaan, mutta tuoksukin tuntui jo houkuttelevan! 

Nemi pakettia avaamassa :)

Nemin omalaatuinen tapa syödä puruluuta :D

Nemin ihana villapaita! <3

Olihan siinä joulussa jotain vähän pelottavaakin. Eikä se ollut pukki, koska pukki ei meillä käynyt. Se oli nimittäin yksi minun lahjoistani, harmaa hevospatsas! Asetin patsaan makuuhuoneemme ikkunalaudalle sen suuremmin ajattelematta. Hetken päästä ihmettelin, miksi Nemi ei ole liikkunut makuuhuoneesta minnekään. Noh, se selvisi kun kurkkasin makkariin, jossa Nemi tuijotti liikkumatta hevospatsasta. Nostin patsaan lattialle, että Nemi saa haistella sitä ja kovasti se nuuskuttikin patsasta. Hetken tutustumisen jälkeen nostin patsaan takaisin ikkunalaudalle ja poistuin makuuhuoneesta. Nemi käveli perässäni olohuoneeseen, jossa se käveli pienen ringin ja palasi makkariin tuijottamaan hevosta :D Siellä se kävi "keskusteluja" hevosen kanssa piiitkän aikaa välillä vaihtaen paikkaa. Lopuksi se ilmeisesti totesi, ettei hevonen siitä mihinkään karkaa tai aiheuta sen suurempaa hämminkiä ja antoi patsaan olla ikkunalaudalla rauhassa.

Iltalenkin jälkeen Nemi kävi vielä tarkistamaan, että polle on paikallaan ja siirtyi sitten järsimään luuta :)

Nemi ja pelottava hevonen.

Vielä tähän loppuun lisään, että vieraiden ihmisten ja miesten kohdalla ollaan sinällään päästy eteenpäin, että vaikka Nemi edelleen reagoi niihin, niin se myös luopuu paljon nopeammin, jos vain itse ehdin reagoida tilanteeseen. Toki on vielä paljon parannettavaa monellakin saralla, mutta olen kyllä tyytyväinen tähän meidän pikkubulliimme <3 Viimeajat ovat kyllä antaneet paljon kiitosta ja tsempanneet jatkamaan kaikkea sitä, mitä olemme aloitelleet. Alkuvuodesta on kyllä pakko aloittaa Nemin kanssa jokin harrastus näyttelyiden lisäksi, että se pääsee kehittämään itseään ja että saamme enemmän jotain yhteistä tekemistä. Se on kasvanut meidän perheemme bulliksi ja mielestäni on meille juuri täydellinen lisä sellaisena kuin on <3 Uskon, että siitä kehittyy ja kasvaa vielä hieno ja opettavainen koira!