Metsäkulman kentän Match Show.

Bullipäivien jälkeen ollaan nukuttu koirien kanssa vähän enempi kuin yleensä ja otettu hieman rennommin. Kuitenkin heti maanantaina iltapäivällä huomasi jo koirista, että vauhtia olisi ja sisällä alkoi välillä aikamoinen ralli! Niimpä ajattelin kauniin päivän kunniaksi pakata koirille vesikupin ja vettä matkaan ja suunnata "takapihan" koirapuistoon! 

Koirapuistossa oli herra kahden koiransa kanssa ja stoppasi meidät puiston portille kertoen, että hänellä oli siellä kaksi narttukoiraa, joilla kummallakin oli juoksut. Niimpä otin koirani, peräännyin vähän ja jäin odottelemaan. Olihan Jero jo leikattu uros, mutta leikkuutuksesta oli kuitenkin niin vähän aikaa, etten kehdannut viedä sitä heti tuoreille hajuille. Mies kuitenkin tajusi tilanteen ja keräsi koiransa hihnoihin ja poistui puistosta vain tokaisten "Noh, ollaanhan me täällä jo jonkin aikaa oltukin. Annetaan välillä vuoro muille." Niimpä saimme vallata puiston ihan rauhassa :) Laitoin portin viereen vesikupin jonne kaadoin raikasta vettä, näytin paikan molemmille koirille ja laskin ne viilettämään pitkin puistoa! Päivä oli kuuma, mutta onneksi osa puistosta oli puiden varjostamana. Koirilla riitti lystiä ja tarpeen vaatiessa molemmat löysivät vesikupille.

Yhteinen projekti ;)

Vesikupin äärellä.

Kaksi pientä elefanttia maaarssi nääin..

"Mullon kivaa!"

Palloleikkejä <3

Yhteisen projektin tuloksena oli Nemille
sopiva viilennyspaikka :D Hyvin hävis
koko bulli tonne!

Vesikupin tyhjennystä

Koirapuistosta selvittyämme rentoilimmekin taas loppupäivän. Tai koirat rentoili, minä touhusin omiani. 

Seuraavana päivänä eli "tänään" tiistaina 10.06 oli pilvisempi keli ja kävin koirien kanssa aamusta vähän "pidemmällä" lenkillä. Se lenkki on ennen ollut ihan Jeron päivittäinen lenkki, mutta Nemin kanssa ei vielä sinne olla lähdetty. Nyt käytiin hitaasti lompsimassa se ja hyvin meni. Jero meinasi välillä turhautua hitaaseen vauhtiin, mutta hyvää teki sillekin rento kävely ja ihan vaan pihalla oleminen :) Sitten päivän siivoilin kotosalla ja iltapäivästä alkoi Nemi taas vähän tylsistyä vaan kotona oloon. Noh, huomasimpa sopivasti, että tuossa Kotkan Karhulassa Metsäkulman kentällä olisikin match show! Ilmoittautuminen alkaisi kello 17 ja kehät kello 18. Niimpä iltapäivästä ehdin vielä hyvin pestä Nemin ennenkuin menin itse suihkuun. Jari tuli töistä kotiin joskus 16:30 ja aloin hoputtaa häntä mukaan. Ensin hän toivoi jäävänsä kotiin tekemään ruokaa tai sitten kävisi ihan vaan heittämässä meidät paikalle ja tulisi myöhemmin hakemaan, olihan hän seisonut jo töissä koko päivän.. Sain kuitenkin anottua hänet lähtemään mukaan kuvaajaksi ;) Pakkasin äkkiä Nemin rokotuskortin, namipussin, hakaneulan ja näyttelyhihnan mukaan. Kello oli kyllä jo melkein 17:30 kun pääsimme perille Metsäkulman kentälle. Lähdin heti jonottamaan ilmoittautumisjonoon kun Jari jäi Nemin kanssa autolle. Paikalla oli hurjan paljon koiria ja ihmisiä! Kehiä oli merkitty kolme vierekkäin.

Kehät vielä tyhjinä.

Nemi odottelemassa vuoroaan :)

Ilmottauduttuani palasin autolle ja siitä lähdimme kehien laidalle katselemaan ja odottamaan vuoroamme. Kehät alkoivat vähän myöhässä ja ensimmäisenä käytiin Junior Handler -kehä ja sen jälkeen veteraanien kehä. Näiden kehien aikaan ei käyty muita kehiä, vaan ne odottelivat tyhjinä.

Junior Handlerit :)

Näiden kehien jälkeen vasemmassa kehässä alkoi pyöriä isot rodut, oikeassa kehässä pienet rodut ja keskellä oli pennut. Pennut menivät kehään jälleen pareittain, alkaen 101 ja 102. Me olimme vasta numerolla 110. Kiertelimme kehien ympärillä ja seurailimme niiden tapahtumia. Huomasin, että ilmoittautumisjonossa minua edellä ollut nainen lyhytkarvaisen colliensa kanssa olisi meitä vastassa pentukehässä. Saimme paljon kiinnostuneita katseita ja jotkut jopa kyselivätkin vähän Nemin ikää yms. Pariin koiraan Nemi sai tutustuakin pikaisesti. :) Huomasimme myös läheisellä tiellä kävelevän Summan Pirttilän mätsäreistä tutuksi tulleen bullin, Uman! :) Uma (Tulsadoom's Just My Luck) oli myös bullipäivillä, taisin vain unohtaa mainita sen edellisessä päivityksessäni. He kuitenkin kävelivät tiellä ees taas.

Sitten tuli meidän vuoromme astua kehään. Kehässä tosiaan oli vastassamme lyhytkarvainen collie, 9kk, jolla oli teipattu korvat. Ensin seisotimme koiria molemmat ja tuomari kävi katsomassa pennun suurpiirteisesti. Tuomarina oli, onneksemme tai harmiksemme, tällä kertaa nainen. Sitten koirat katsottiin yksitellen. Odottelimme ensin Nemin kanssa sivulla kun tuomari katsoi collien liikkeet. Sen jälkeen nainen asteli luoksemme ja kysyi Nemin ikää. 18 viikkoa, kerroin naiselle kun hän tunnusteli Nemin läpi. "Ai hän on niin nuori vielä" tuomari sanoi ja kopeloi pentua "ja toimii kuin vanha tekijä" hän lisäsi itsekseen miettien :) Nemi seisoi paikallaan hienosti kun tuomari kävi sen läpi. Hampaat sai katsoa myös rauhassa ja nainen katsoikin ne tarkkaan! Sen jälkeen juoksimme kolmion ja palasimme paikallemme. Nemi toimi hienosti, juoksussa tuli pari pomppua, mutta muuten ei mitään ihmeempiä. Myös collie oli toiminut moitteettomasti, jokseenkin hieman arka tosin. Lopuksi tuomari katseli meitä molempia ja ojensi meille kuitenkin punaisen nauhan! :) Nappasin Nemin syliini ja pussailin sitä naamaan! :D Jes! Oli todella hyvä fiilis! 

Tuomari katsoo Nemin ilmettä.

Pikainen läpikäynti.

Sitten odotellaan..

Tarkempi läpikäynti. Taustalla näkyy
meidän kehävastus ;)

Jes, punainen nauha ansaittu!
Hyvä Nemi!

Kehästä poistuessamme huomasin Uman ja Saaran tulleen kehien laidalle seisomaan. Moikkasin heitä nopeasti ja menin kehän laidalle odottamaan. Jari haki meille buffetista pizzapalat ja trippimehut ja kävi matkalla myös moikkaamassa lähemmin Saaraa ja Umaa. Minä käytin Nemin tässä välissä pissillä puskassa. Katsoimme pennut loppuun ja sinisten kehän siinä samalla syödessämme pizzoja ja mehuja. Tässä välissä Nemi kerkesi vähän nuuskimaan erään nuoren belgianpaimenkoiran kanssa ja juuri kun leikki olisi lähtenyt oli meidän aika rientää jo punaisten kehään. Punaisten kehässä oli yhteensä 7 koirakkoa: saksanpaimenkoira, lyhytkarvainen collie, joku isompi snautseri, mäyräkoira, welsh corgi, pinseri ja me. Ensin juoksimme pari rinkiä kaikki yhdessä. Nemille oli ilmeisesti jäänyt leikkimoodi päälle ja juostessa se pomppi jatkuvasti! Pysähdyin ihan pari kertaa rauhoittamaan sitä, mutta kuin riivattu se jatkoi pomppimista.. Ajattelin että nyt on kyllä peli selvä. Seisominenkin meinasi mennä miten sattuu, mutta jotenkuten sain sen vähän rauhoittumaan ja seisomaan aloillaan. Tuomarit katselivat koko katrasta ja juoksimme vielä puolitoista rinkiä jääden sitten toiselle sivulle seisomaan. Tämä juoksu ei mennyt paljoa paremmin, mutta nyt sentään taisimme saada ehkä sen puoli kierrosta mentyä ilman pomppuja.. Sitten jäimme kuitenkin seisomaan. Nyt Nemi malttoi jo hiukan paremmin. Tuomarit rupesivat karsimaan koiria pois kehästä ja olin varma, että se jää tähän tälläkin kertaa. Tuomari astelikin jo pian minua kohti, mutta kaarsi viereeni jättäen snautserin pois! Huh. Lisäksi saivat lähteä corgi ja mäyräkoira. Jäljelle jäivät siis neljä parasta, saksanpaimenkoira, lyhytkarvainen collie, pinseri ja me Nemin kanssa. Katsahdin Jariin kehän laidalle ja minulta pääsi pieni hymy. Olimme neljän parhaan joukossa! Keskityin nyt Nemiin ja koitin saada sen pysymään aloillaan. Kuulin tuomarien supatusta. Takanamme oleva pinseri tunki todella lähelle ja sai Nemin keskittymisen herpaantumaan hetkellisesti. Onneksi kuitenkin namit olivat sen verran hyviä, että sain sen pian kasattua uudelleen. Sitten tuomarin ääni kuului: "Ja tänään neljänneksi tulee: pinseri ja..." huh, olisimme jopa kolmen parhaan joukossa!! Huikeaa! Jälleen katsahdin Jariin kehän reunalle ja hymyilin riemuissani! Taisin jopa vähän pyöritellä päätäni. "Ja kolmanneksi tulee:..... lyhytkarvainen collie ja..." Nyt olin aivan äimänä, olimme kahden parhaan joukossa! Älytöntä! Aloin jo hymyillä täydellä hammasrivistöllä ja sitten kuului: "Toiseksi tänään tulee: bullterrieri Nemi ja Tuija Heino". Wow! Astelin ylpeänä hakemaan tuomarilta ruusukkeen ja astelin omalle paikalleni riviin! Punaisten toinen sija! Mahtavaa! Saksanpaimenkoira voitti luokan ja jatkoi näinollen Best In Show:un. Onneksi Jari oli räpsimässä kuvia ja ikuistamassa tämän! Meidän pikkulikka pentujen PUN2!! Jipii! Tässä otoksia kehästä:

Punaisen kehän koirakot.

Kaikki keskittyminen Nemiin..

Nemikin alkaa jo keskittyä paremmin.

Kova juttelu Nemille :)

Jäljellä enää neljä..

..enää kolme jäljellä..

..vain kaksi jäljellä!

Jes! Punaisten toinen sija!!

Nemin kanssa iloittiin toisesta sijasta
näkyvästi :) <3

Jess! <3

Kehän jälkeen rupesimme tekemään lähtöä kotiin. Pysähdyimme kuitenkin erään suurikokoisen, vähän vanhemman miehen luo ja kysyimme, voisikohan hän hieman auttaa ongelmassamme, kun Nemi pelkäsi miehiä. Mies suostui ja otti meiltä pari namia kouraansa ja kyykistyi maahan. Nemi käveli muitta mutkitta miehen luo syömään herkkuja. Mies silitteli Nemiä varovasti ja syötti sille herkkuja. Sitten mies nousi seisomaan ja jatkoi houkuttelua. Nemi kuitenkin kävi arkailemaan ja pakitti hiukan. Se haukahti miehelle pari kertaa, mutta sitten mies palasi kyykkyasentoon ja houkutteli jälleen Nemin luokseen. Jes. Jatkoimme matkaa, kunnes seuraavat vastaantulijat huusivat kovaan ääneen kuinka suloinen Nemi oli. Heillä oli iso alaskanmalamuutti ja jokin sekarotuinen koira hihnoissa. Nemi meni nuuskimaan koiria ja naiset silittelivät Nemiä haltioissaan ja kehuivat sen kaunista väritystä. Pian paikalle paukkasikin vanha mies, joka meni kyselemättä rapsuttamaan Nemiä, joka kelli maassa selällään. Ennenkuin edes tajusimme tilannetta, mies höpötteli Nemille niitänäitä kovaan ääneen, eikä Nemi hermostunut ollenkaan! Se vain makoili maassa nauttien rapsutuksista leveä virne naamallaan :) Kehuimme kovasti tyttöä! Heistä selvittyämme emme ehtineet kuin pari askelta pidemmälle kun sivussa seisoi suuri musta tanskandoggi. Sen kohdalla Nemi teki jarrutuksen ja kiskoi sen luokse leikkimään. Ilmeisesti Nemi muisteli hyvää ystäväänsä, Tysonin omistajien Janinan ja Sergein tanskandoggia, Sissiä. Doggi oli myös pentu, 8kk ikäinen. Nemi leikki sen kanssa hetken ja juttelimme omistajan kanssa niitä näitä. Hän kehui myös pentuamme kovasti. Sitten jälleen jatkoimme matkaa ja pääsimme jopa autolle asti. Ihmiset kävelivät ohitse ja katselivat pentua hymyssä suin :) Saimme kamat autoon ja onnellisina kurvasimme nopeasti käymään Jarin vanhemmilla kertomassa ilouutiset! Sitten ajelimme kotiin tekemään ruokaa, ruokkimaan koirat ja laittamaan ne yöpuulle. Laittelin heti iloisena tietoa Facebookiin menestyksestämme ja kasvattajamme Mandi laittoi kaikista ihanimman kommentin kuvani alle: "Oon ylpee teistä :)" Huh, wau. :) Ihana kuulla, että joku on ylpeä tekemisistäni! :) Päivä oli täydellinen! 

Nyt on kuitenkin minunkin aika jo mennä nukkumaan! Kello näyttää 01:57 ja olen vielä naputtelemassa tätä tietokoneellani! Hyvää Yötä ja seuraavaan kertaan! :) Kiitos teille!