Kesäloman viettoa..

Huh heijaa! Ompa kesäloma mennyt nopeaa! Paljon ei ole aikaa ollut blogia päivitellä, mutta nyt sitten annan kaiken tulla. Viimeisin päivitys kertoi metsäkulman kentän mätsäreistä, jotka sujuivat kaikinpuolin hienosti! :) Aloitetaampa siis 12.06. järjestetyistä mätsäreistä, joissa olimme mukana...

Elikkä tosiaan, vain pari päivää Metsäkulman kentän mätsäreistä olikin jo toiset mätsärit, jonne ilmoittauduimme. Match Show järjestettiin Ahlstömin kentällä Karhulassa, eli ihan tässä Kotkan seudulla jälleen. Päivä oli suht sateinen ja harmaa, mutta halusin silti mennä paikalle. Jari lähti jälleen mukaan kuvaajaksi. Paikalla oli jonkin verran ihmisiä ja tietenkin koiria. Kävin ilmoittamassa meidät kehään ja kävimme vähän kävelemässä ympäriinsä paikalla. Pian kuitenkin kehät saatiin aloitettua. Jälleen kerran kehätuomari puhui niin äärimmäisen hiljaa, ettei kukaan osallistujista kuullut, milloin oli kenenkin vuoro mennä kehään. Kohta oli kuitenkin meidän vuoromme astella esille. Meidän kanssamme kehässä oli mastiffipentu. Tuomarina paikalla oli nuori tyttö, jonka apuna kehässä oli vanhempi/kokeneempi tuomari. Nuori tyttö kuitenkin hoiti arvioinnin yksin, vanhempi nainen toimi lähinnä kirjurina ja välillä nuorukainen kävi häneltä jotain kysymässä. Kehän reunalla oli häiriötekijöitä, toisessa laidassa hurjasti räyhäävä pieni musta terrieri, joka yritti hyökätä kaiken ohimenevän kimppuun ja kehän toisessa laidassa valkoinenpaimenkoira, joka sekin räyhäsi kovasti. Onneksi Nemi ei juuri noista välittänyt. Kehän läpi juoksi kesken kaiken eräs lapsi, josta ei myöskään ollut onneksi säikähdystä enempää vaivaa. Meille ojennettiin kuitenkin jälleen punainen nauha ja mastiffi sai sinisen. Kuulemma olikin heidän ensimmäinen kertansa kehässä :) Tähän asti kaikki oli mennyt suht mukavasti. Sitten tuli sinisten pentujen kehä ja jälleen tuomarit puhuivat niin äärettömän hiljaa, että me kaikki saimme huudella ja huhuilla sinisen nauhan saaneita koirakoita kehään. Loppujen lopuksi kaikki saatiin rinkiin ja arviointi sai alkaa. Pentuja oli osallistunut yhteensä 12 kappaletta, elikkä 6 sinisissä ja 6 punaisissa. Ensimmäinen pentu sinisistä pudotettiin melko pian, mutta sen jälkeen tuomarilla meni tuhottoman kauan aikaa, ennenkuin hän pudotti seuraavan. Kehässä oli pentukoiria, eikä kellään riittänyt maltti seisoa asennossa niin pitkään. Minua alkoi suututtaa moinen odottelu ja vatvominen, vaikken itse kehässä ollutkaan. Omistajien kasvoista alkoi paistaa turhautuminen. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen nuori tuomari sai kuitenkin koirat järjestykseen ja voittajan selville. Tässä vaiheessa kuulin myös sen, että sinisen kehän voittaja menee myös Best In Show'un! Minun oli tarkistettava tämä myöhemmin enemmän asiasta tietäviltä, sillä se tuntui todella oudolta, minun mielestäni. Mutta näin asia siis menee ja mikä hauskinta, sinisten kehästä BIS kehään päässyt koira voi siis voittaa silti koko kilpailun! Eli periaatteessa siis sinisen ja punaisen nauhan ero ei ole juurikaan mitään. 

Viimein kuitenkin pääsimme Match Showta jatkamaan punaisten pentujen kehällä, jonne Nemin kanssa kipitimmekin. Saimme pian kuulla, että eräs punaisen nauhan saaneen pennun handleri olikin toisessa kehässä tällä hetkellä toisen koiransa kanssa. Niimpä tuomarin käskystä jäimme odottamaan tuota pentua. Ja saimmekin odotella pitkän tovin.. Pentujen handlerit eivät tienneet oikein miten suhtautua tilanteeseen ja antoivat koiriensa istua rauhassa. Kuulin takaani pian huudon: "älä anna sen istua kun olette kehässä!" Huuto oli kohdistettu viereiselle koirakolle ja handleri hätäisesti nosti koiransa seisomaan, kunnes takana oleva ääni jatkoi yllättyneenä: "ai, vai odotatteko te vielä jotain? No siinä tapauksessa.." Osa pennuista jatkoi istumista ja kun odotus tuntui kestävän ja kestävän, menin itsekin kyykkyyn ja annoin Nemin istua rauhassa hetken. Kohta kuitenkin nuori tuomari käveli ensimmäisen koiran luo ja katseli tätä ja silitteli ympäriinsä. Koko joukkio hämmentyi; arvioiko hän koiraa? Eikös kehästä edelleen puutu yksi koirakko? Jatkuuko kehä sittenkin ilman heitä? Tuomari kävi pennut läpi ja kun vihdoin viimeinen koirakko juoksi paikalle, tuomari ei käynyt "arvioimassa" sitä ollenkaan vaan pyysi meitä juoksemaan pari kierrosta. Pennut olivat yhtä hermostuneita ja ymmällään kuin handleritkin. Nemi oli aivan turhautunut, eikä jaksanut keskittyä enää ollenkaan! Juostessa se vain pomppi jatkuvasti minua vasten ja temppuili. Seisotus ei sujunut sen paremmin, Nemi pyrki istumaan, namit eivät enää kiinnostaneet ja se tuntui olevan yhtä kypsä niihin mätsäreihin kuin minäkin. Ihmeekseni jäimme kuitenkin neljän parhaan joukkoon kehään ja meidät sijoitettiin neljänsiksi! :) Saimme kuitenkin ruusukkeen, vaikka meinasin jo kesken kehän lähteä pois. Kokemus oli tämäkin, vaikkei ihan kaikinpuolin niin hyvä kokemus. Tässä muutama kuva, niitä ei kylläkään montaa tullut edes otettua.

Kehään pääsyn odottelua :)

Kehässä. Taustalla riehuva valkoinenpäimenkoira :D

*Slurrpss* herkkupalaaaa...

Tuomari kopeloi.

Neljäs sija! Jes.

Mätsäreiden jälkeen oli muutama huilipäivä ihan vaan kotosalla. Ja kyllähän Nemi osaa huilata. Se onnistuu hyvin niin yksin...

Jeron peti oli menossa pesuun,
mutta Nemi ois just halunnut siinä sillon maata.

...kuin myös Jeron seurassa..

Vaikka sitten samassa pedissä.

"No nyt se sit vei koko mun pedin!"

Nemi on jo aika iso tyttö!

..ja vaikka onkin jo iso tyttö, niin kyllä sylissäkin vielä viihdytään! :D

Nyt kun mätsäreitä ei juurikaan enää täälläpäin järjestetä ennen syksyä, niin olemme uppoutuneet syvemmin Nemin miespelkoon. Kävimme Jarin kaverilla Jonilla yhtenä päivänä touhuilemassa, pojat korjasivat autoja, pilkkoivat puita, minä ajoin nurmikon, haravoin ja lopuksi pari Jonin ja Jarin kaveria tuli vielä paikalle ja grillattiin siinä yhdessä. Kyllä oli miehiä kerrakseen Nemillä ihmeteltävänä. Ja ihan hyvin se sujuikin :) Aluksi vähän pöristiin miehille ja katseltiin kauempaa, mutta loppujen lopuksi kyllä jokainen sai vähän Nemiä rapsutella. Pihalla oli toki myös kaikkea muuta mukavaa, ruohonleikkuri, harava ja puut! Nemi olisikin halunnut ryöstää kaikki polttopuut :D Se seurasi myös tarkasti puiden tekoa.

woooouuu...

14.-15.06.2014 järjestettiin vuosittaiset Kotkan Ruusu -koiranäyttelyt. Sunnuntaina 15.06 jälleen ystäväni Ninja oli samojedinkoiransa Jaden kanssa tulossa näytille, tosin Ninja on raskaana eikä pystynyt itse viemään koiraa kehään. Niimpä Ninja oli pyytänyt minua viemään Jaden kehään! :D Olin todella otettu! Saisin viedä koiran kunnon näyttelyissä kehään! Wau! Mutta toisaalta jännitti kamalasti, toisen koira olisi minun käsissäni. Otin haasteen vastaan. Näyttelyiden jälkeen pääsisin kyydillä Puumalaan viettämään viikon siskoni kanssa. 

Kehään meno jännitti hieman, mutta ei niin pahasti mitä olin kuvitellut. Jade oli hihnan päässä niin erilainen kuin Nemi! Tietenkin. Nemi on niin herkkujen perään, ettei sitä juurikaan tarvitse "händlätä". En myöskään tiennyt rodusta paljoakaan, tai miten se kuuluisi esittää. Ninja valaisi sen verran, että kuten Nemiä ei myöskään Jadea tarvitsisi asetella. Noh, sitten pitikin jo mennä kehään. Siellä se jännitys tiivistyi. Kehä kuitenkin tuntui menevän ihan hyvin ja Jade toimi paremmin kuin odotin. Tuomari oli ulkomaalainen ja jutustelu oli hoidettava englanniksi. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tuloksena jälleen (kuten Hamina KV:ssakin) EH ja hieno arvostelu! Arvostelussa oli hauskasti mainittu, että koira oli jättänyt "takin kotiin", sillä Jadella oli juuri karvanlähtöaika ja se näytti lähes karvattomalta verrattuna muihin :D Arvostelun loppuun oli myös kirjoitettu se, mitä olen aina halunnut omalle kohdalleni kirjoitettavan: "hyvon esitetty". :) Wau. Minäkö esitin koiran hyvin!? :) Nemin kanssa meille on melkeimpä jo tavaksi tullut hölmöillä kehän jälkeen, kaappaan aina Nemin syliini ja pusuttelen sitä. Niimpä ajattelin päättää tämänkin näytelmän samaan rutiiniin, vaikka koira olikin jonkin verran Nemiä suurempi!

Tuomarin pakeilla.

Hyvin nousi se samojedikin syliin! :)

Näyttelyiden jälkeen ajoimme meille ja menimme Jaden ja Nemin kanssa hetkeksi koirapuistoon, jonka jälkeen ne jaksaisivat paremmin pitkän automatkan Puumalaan. Jero jäisi kotiin Jarin seuraksi ja tulisi sitten seuraavaksi viikonlopuksi myös Puumalaan. Tässä vielä vähän koirapuiston vauhtia!

Annas mä vähän kokeilen.

Tämän jälkeen automatka tosiaan sujui rauhallisissa merkeissä:

Nyt on kyllä lopetettava tähän tällä erää. Koitan kirjoitella huomenna lisää Puumalan reissusta ja juhannuksesta! Tarkoitus olisi myös kertoa ihan Nemin kuulumisia noin yleisesti, hampaiden ja karvan vaihdosta ynnä muista! Yritän ehtiä kaiken teille kertomaan! ;) Nyt on kuitenkin aika mennä jo nukkumaan! Heissan!