Nemin 5kk katsaus! :)

Noniin! Toiveita on tullut, että kirjoittaisin enemmän Nemin itsensä "kuulumisia" eli esimerkiksi nyt pentuaikana kuinka se kasvaa ja miten se oppii. Tämähän oli siis alkuperäinen idea, mutta blogi on lähtenyt nyt ihan käsistä, kun koko ajan mennään ja tehdään kaikkea jännää ja kuvia tulvii ovista ja ikkunoista! :D Mutta nyt ajattelin tehdä yleiskatsauksen Nemin tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, nyt kun aletaan muuttua pennusta aikuisempaan malliin.

Elikkä tällä hetkellä Nemi on 5,5kk vanha. Kaikki hampaat on jo vaihdettu, kulmureita sillon jännäiltiin, että kasvavatko ne suoraan. Maitohampaissa ne olivat ahtaat ja pelkäsin todella, että joudun niiden takia joko menemään eläinlääkärille oikomaan niitä tai että ne pilaisivat näyttelyuramme kasvamalla päin kuusta. Mutta suureksi onneksemme ne vaihtuivat hyvin, aluksi näytti todella ahtaalta, mutta loppujen lopuksi ne ojentautuivat hienosti omille paikoilleen! Sen sijaan etuhampaat vähän asettuivat alapurennan puoleen, elikkä ylähampaat menevät alahampaiden taakse, vähän kuten bulldogeilla. Mutta eipä ne Nemillä kamalan pahasti mene, kolme keskimmäistä on painunut vähän taaemmas. Kasvattajamme Mandi sanoi, ettei se ole vakavaa, onhan se "kauneusvirhe", mutta näyttelyitä se ei haittaa. Ja kuulemma bullilla ehkä onkin ihan hyvä olla hieman alapurentaa, se kertoo vain siitä, että Nemillä on vahva alaleuka. Jotkin tuomarit joissain näyttelyissä saattaa siitä hieman rokottaa, mutta hylkäävä virhe se ei tosiaan ole! Ja toisia tuomareita se tuskin juurikaan haittaa. Näin toivomme.

Kaikista Nemin hampaista nämä kaksi ovat ainoat
jotka sain saalistettua :)

Syöminen on vaihtunut 4 kerrasta 3:een jonkin aikaa sitten. Nemi alkoi itse jättää neljättä ruokaa syömättä niin vaihdoimme kerrat kolmeen. Nyt hiljattain se on alkanut jo jättämään kolmattakin syömättä, joten pitää seurailla, josko kohta vaihdetaan jo kahteen ruokintakertaan per päivä. Tosin kesän helteillä ruokahalu on ollut muutenkin huonompi kuin normaalisti.. Hampaiden vaihtumisen jälkeen olemme myös jättäneet kuivamuonan turvotusta vähemmälle ja siirtyneet jo pikkuhiljaa kokonaan kuiviin papuihin.

Pentukarva on alkanut lentää! Eli karvanvaihto meneillään, ei vielä pahasti, mutta alkanut kuitenkin jo. Värikin on pikkuisen muuttunut; raitoja tuntuisi olevan tullut pari lisää, mutta pohjaväri on ehkä hieman vaalentunut ja muuttunut aavistuksen punaisempaan. Karvan vaihto on tosin ollut vielä niin pientä, ettei huomattavan suuria eroja ole tullut, eikä varmaan tulekaan :)

Kokoa on tullut. Paino alkaa lähennellä jo 20kg:a, tarkkaa painoa en tällä hetkellä tiedä, kun emme ole päässeet punnitsemaan, mutta siinä se pyörii. Pentueen suurin pentu, Tyson, painaa nyt 20kg, joten Nemi on varmaan siinä 17-18kg:ssa. "Lapsenkasvot" alkavat muuttua pikkuhiljaa aikuisempaan malliin. Rintakehä on levinnyt ja kroppa hieman rotevoitunut muutenkin. Aikuisen bullin malliin on kuitenkin vielä matkaa :)

Nemi 5kk

Käytöksessä on ilmennyt pieniä uhman alkeita... ;) Meillä tosin tämä pieni uhma on ollut aika "kaksipiippuinen" juttu, sillä kaikkihan tietenkin inhoaa ja oikein kauhulla odottaa sitä pennun uhmaa, sillä kyllä; välillä sillä ei ole korvia. Ollenkaan. Asiat, jotka ovat todella selviä säveliä, esim. "sohvalle tai sänkyyn ei ole menemistä" -sääntö on rikottu jo monia kertoja neidin itsensä toimesta ja kaiken kukkuraksi se keksi eräänä iltana pissiä meidän sänkyyn. Kyllä, sinne jonne ei pitänyt olla asiaa alunperinkään.. ja kyllä näitä tempauksia olisi vaikka millä mitalla! Mutta kolikon kääntöpuolena taas meillä on se, kun Nemi on ollut todella rauhallinen ja ehkä hieman arkakin pentu, niin tämän uhmaamisen myötä se löytää itsessään sen pienen pirun, joka siinä pitäisikin olla. Pennusta on kasvanut iloisempi, elinvoimaisempi ja persoonallisempi bulli, kuin mitä se oli meille tullessaan. Se uskaltaa nauttia elämästä ja vaikka se ei aina ihan säännösten mukaan vedäkkään, niin on mukava nähdä kuinka se tutkii ja touhuilee jo ihan itsekseenkin, eikä vain hiiviskele ja nuku. Olen saanut pentuun paremmin otetta ja meille on tullut yhteisiä "hetkiä", jolloin todella tuntuu kuin keskustelisimme keskenämme :) Se on saanut persoonaansa esille ja sitä myötä arkuus on alkanut jäädä jalkoihin ja esimerkiksi Nemin miespelko on alkanut talttua hieman. Siitä selvästi alkaa kasvaa nainen isolla N:llä, oikea diiva! Elikkä siis todellinen bullterrieri. Rauhallinen se on silti, en sitä kiellä. Äärimmäisen helppo pentu *koputtaa puuta*. Se on myös todella fiksu pentu, täytyy sanoa, ainakin siinä määrin, ettei se pura tylsyyttään ainakaan huonekaluihin. Yksi ilta seurailtiin Jarin kanssa sen puuhia ja kun se hetken pyöri itsekseen sen näköisenä, että nyt loppu tekeminen ja alko tuhoaminen, niin se hiippaili määrätietoisesti omaan häkkiinsä ja haki sieltä kesken jääneen puruluunsa ja tuli keskelle lattiaa sitä järsimään. Kun sitten Jero äkkäsi tämän ja hiipi lähemmäs luuta kyttäämään, niin Nemi otti luunsa ja siirtyi Jeron ulottumattomiin, omaan häkkiinsä syömään luuta rauhassa :) 5kk ikäiseksi pennuksi se oli aika hyvä siirto, sillä siinä vieressä olisi kyllä ollut johtoa, sohvapöytää, mattoa, crocksia ynnä muuta järsittävää, mutta neitipä äkkäsi, että taisi viimeksi se puruluu jäädäkin kesken...

Hihnassa ollaan opeteltu kävelemään, mutta se on vielä pahasti vaiheessa, sillä toisinaan Nemiä saa vetää perässään ulkona, toisinaan se vetää jonnekin kuuntelematta mitään, ja välillä se kävelee ilman pyyntöä/käskyjä kauniisti vierellä, kunnes tulee taas jokin mutka/paikka, josta se ei suostu liikkumaan millään.. Namit ovat olleet mukana, mutta kiinnostus niitä kohtaan on hyvin vaihteleva. Kepit on todettu tosiaan kiinnostaviksi. Myös näyttelyhommia on koitettu harjoitella, mutta niitä on aika hankala koittaa yksin harjoitella. Paras harjoitus niihin taitaa olla vain itse tekeminen, eli mätsäreissä ja näyttelyissä käynti. "Istu" -käsky on tullut melko pakostikin opetettua, kun Nemi sen meni oppimaan Jarin äidillä kyläillessään ja pentu on ollut hankala opettaa menemään maahan tai pysymään paikallaan ilman istumista, joten se nyt on tullut mukaan. Olen koittanut vaan pitää käskyt mahdollisimman erillään ("istu" ja "seiso") ja tehdä eleeni mahdollisimman selvästi, jottei käy niin, että kehässä se pyllähtää.. Maahan meno onnistuu jo melko hyvin ja nyt on harjoiteltu ulko-ovesta ym. meneminen niin, että minä olen ensimmäinen, joka siitä menee. Seuraavaksi olisi paikallaan odotus ja "irti" käskyt. Koirakoulu aloitetaan ensikuussa.

Ruokaa odotetaan jo hienosti <3

Sisäsiisteys on jo lähes täysin hallussa! Pariin-kolmeen viikkoon ei ole tullut mitään lattialle. Tyttö pyrkii todella hienosti ja selvästi jo ulos kun on hätä. Jopa minun kotona ollessani voi mennä jo pari tuntia ettei pyritä ollenkaan ulos, joskus jopa pidempään. Ulkona kuitenkin käydään vielä useasti, aina viimeistään puolituntia ruokailun jälkeen ja aina unilta herätessä. Usein Nemi pyytää ulos myös Jeron kanssa riehutun hetken jälkeen. Ulos päästyäänkin se malttaa hienosti kävellä hiekkaiselta pihalta pienen matkan nurmikolle/puskaan ennenkuin tekee tarpeitaan :)

Hoitotoimenpiteet sujuu helposti, kynsien leikkuun kanssa meinaa edelleen loppua maltti, mutta hyvin ne saa leikattua. Pesulla käynti on ihan mukavaa Nemistä, varsinkin pesun jälkeinen pyyhkeen kanssa kuivaus! Se on Nemille palkka hienosti menneestä pesusta :) Korvien putsaus hoituu ongelmitta ja hampaiden tutkiskelu tosi hienosti. Muukin hoitaminen sujuu ongelmitta ja pentua saa tutkia rauhassa ja käännellä ja väännellä. 
Vatsassa olleet "tulehduspesäkkeet"/ihottumat ollaan vihdoin saatu kuriin. Kerran ne oli jo kunnossa, mutta tuli uudestaan ja nyt ollaan saatu se taltutettua jotakuinkin kokonaan :) Toivottavasti ei nyt enää uusi.. Eläinlääkärin antama shampoo toimi aluksi hyvin, mutta sillä piti pestä vatsa niin usein, että se alkoi lopulta kuivaa pahemmaksi. Jarin äiti antoi meille koirille tarkoitettua antiseptistä ihonhoitoainetta, jota laitettiin vatsan ihottumiin ja se alkoi tepsimään! :) 

Kaikkien koirien kanssa ollaan tähän asti tultu hienosti toimeen! Nemi on kaikkien ylintä ystävää ja jos joku toinen ei heti pidä siitä, se menee matalaksi ja heiluttaa kovasti häntäänsä, tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman ystävällinen ja viestii, ettei halua häiritä vaan olla kaveri. Tähän asti kaikilla koirilla ja ihmisillä on kyllä sulanut sydän sen toimista :D Äreämmätkin koirat lopulta leikkivät ja telmivät sen kanssa. Hiljattain muutamat urokset ovat alkaneet koittaa päästä hyppimään selkään, mutta kun Nemi on muutaman kerran kierähtänyt alta pois, se alkaa näyttämään urhoille, että uskokaas nyt, ei selkään! Jotkut urokset uskovat pienellä viestillä jo, ettei pidä yrittää ja leikki jatkuu, mutta ne ketkä eivät ole pienellä uskoneet, niin ollaan sitten lähdetty tilanteesta kokonaan pois, ettei Nemillä pala päreet ihan kokonaan. Aika pitkälle sitä saa ärsyttää ennenkuin se sanoo yhtään mitään. Nemillä on kaikin puolin hieno luonne ja ainakin vielä tällä hetkellä se on tosi helppo käsitellä missä tahansa tilanteessa ja paikassa! :) 

Mallityttönä :)

Kerran koirapuistossa: tanskandoggi 8kk, rottweiler 10kk
ja meidän bulli 5kk, todella kivaa oli! :)

Miespelko on tosiaan iän ja "uhman" tuoman rohkeuden myötä vähän jo kaikonnut, mutta lenkillä vastaantuleville miehille se vielä hieman haukkuu. Asiasta ollaan oltu yhteydessä Kouvolaan, Koirakoulu Homeettaan, Maria Seppäselle. Hänen kanssaan juteltiin pitkät tovit puhelimessa ja sovittiin aika. Hän kuitenkin soitti pian perääni ja hänellä oli mitä hienoin ehdotus: elokuussa itse koiraguru Pertti Vilander tulisi heille Homeettaan vetämään PeVi-viikonloppua, jonne olisimme Nemin kanssa tervetulleita! Jos joku, niin "Peetsa" osaa auttaa meitä :) Elikkä lauantaina 09.08.2014 kurvaamme Kouvolaan kuulemaan viisaita neuvoja.

Muuten siitä on kasvanut kaikin puolin "meidän koira" :) Yhdessä ollaan paljon opiskeltu ja touhuttu, minkä myötä ollaan kyllä "kasvettu yhteen". Mandikin sanoi, että kun Halla on sellainen koira, että se näyttelyissä kyllä esiintyy kaikkien kanssa, mutta kun Mandi on itse esittäjänä niin Hallalla on enemmän asennetta ja yritystä pelissä, se esiintyy parhaiten vain Mandin kanssa, heillä on kuulemma sellainen yhteinen juttu. Kuulemma minulla ja Nemilläkin on tällainen "juttu". Pentupäivillä ollessamme Mandi sanoi minulle niin, kun otimme Nemistä 5kk kuvia :) Ja onhan meillä "juttuja" <3 Tyttöjen juttuja. Saa nähdä sitten miten parin kuukauden päästä alkavat juoksut vaikuttavat pentuun.

Tästä siis jatketaan! Tällä hetkellä menee hienosti. Opettelu jatkuu nyt entistä ankarammin ja koirakoulu alkaa pyörimään taas elokuussa, joten sinne me lähdemme! :) Talvella voisimme alkaa opettelemaan Tokon alkeita, jos Nemillä innostus sellaiseen riittää ja kun ikää tulee tarpeeksi, niin lähdemme myös agilityyn! Nämä ovat tämän hetken suunnitelmia, saa nähdä kuinka pitkälle pääsemme ;) Ja tietenkin näyttelyt pysyvät kalenterissamme! 

Me and my Bull Terrier <3

Kiitos kaikille ketkä jaksavat meitä seurailla! :) Palaan kirjoittelemaan taas pian! Paljon olisi asiaa, mutta katsotaan mitä ehditään! ;) Näkemiin!