Mistä kaikki alkoi

Palataan hetkeksi ihan alkuun, siihen mistä kaikki ihan alkujaan lähti. Mistä saimme idean juuri tähän rotuun, kasvattajaan ja niin edelleen.. Aluksi minä halusin ja toivoin dogo canario -rotuista koiraa. Luin paljon rodusta ja ihastuin siihen syvästi. Tiesin kuitenkin ettemme voi kerrostaloon ottaa vartiokoiraa.. Lisäksi kihlattuni Jari toivoi, ettemme ottaisi toista isoa koiraa oman koirasusi Jeromme lisäksi. Ajattelin silloin, etten varmasti löydä toista koirarotua mikä uppoisi minuun niin hyvin kuin canariot. Haaveilin niistä silti, vaikka tiesin ettei se onnistu. Noh, sitten Jari ehdotti minulle bullterrieriä. Hänen kaverillaan oli ollut sellainen koira ja Jari oli siitä asti ollut kiinnostunut niistä. Ensin tuntui siltä, ettei se uppoaisi minuun, tietenkään. Tuollainen munanmuotoinen naama koiralla.. Mutta jokin siinä sitten kuitenkin alkoi viehättää ja aloin tutkimaan tätä bullterrieri rotua hieman syvemmin.. 

Meillekkö bullterrieri?

Muutaman kerran käväisin sitten Suomen Bullterrieriyhdistyksen sivuilla (bullterrieriyhdistys.fi) katsomassa kasvattajia ja tulevia pentueita. Harmikseni kuitenkin sain todeta pentuja olevat tulossa melko vähän.. Moniin pentueisiin syntyi vain yksi tai kaksi pentua. Lisäksi minulla oli väritoiveena brindle tai brindle-valkoinen. Tämä karsi aika paljon tulevia pentueita. Kävin läpi kenneleitä; Dynamic Bull'siin syntyi vain yksi pentu, Romany Heart'siin kaksi pentua, Applepie'siin oli suunnitteilla alkuvuodeksi 2014, ei brindlejä, Sant'Ragonaan ja BT-maniaan oli ainoastaan syntymässä pentuja, joista voisi tulla brindlejäkin! Näihin kenneleihin laitoinkin sähköpostia. Juttelimme Jarin kanssa, että jos luoja tällaisen pennun meille suo, niin otetaan. Se alkoi tuntua aika mahdottomalta saatuani Sant'Ragonasta vastauksen, että ultrassa oli näkynyt vain yksi tai kaksi pentua.. Jäi jäljelle siis vain yksi toivo, BT-mania. Sain sähköpostiini todella iloisen vastauksen BT-maniasta ja kasvattaja Mandi Blomqvist vaikutti hurjan mukavalta! Toivo syttyi taas. Jarille olin aikaisemmin tästä pentueesta sanonutkin, että jos näistä vanhemmista saisi pennun niin se olisi toiveiden täyttymys! Molemmat vanhemmat olivat juuri minun (kuin Jarinkin) silmää miellyttäviä yksilöitä! 



Sain yllätyksekseni kuulla, että ultrassa oli näkynyt useampi pentu. Tämä ei tietenkään vielä takaa mitään. Lisäksi pentueesta oli jo varattu yksi narttu sijoitukseen. Narttupentu oli myös meidän toiveenamme. Niimpä jäin odottelemaan.. Tämä oli jo tammikuuta 2014. Helmikuussa 2014 pentue vihdoin syntyi! Näin kuvan pienestä possuläjästä, jossa makoili kaksi brindleä pentua!



Laitoin hetimmiten Mandille viestiä, mikä oli jakauma? Tuo keskimmäinen kiinnosti minua kovasti! Noh, sain kuulla, että keskimmäinen brindle oli narttu ja toinen brindle oli poika. Unelmat musertuivat jälleen. Oletin tietenkin brindlen nartun olevan ensimmäisenä varattu sijoitukseen muualle.. Jäin kuitenkin odottelemaan. Odotus tuntui loputtoman pitkältä. Ensimmäiset viikot piti tietenkin odottaa, että jääkö kaikki edes henkiin. Muutaman viikon kuluttua Mandin kanssa sitten soiteltiin ja hän kysyi kiinnostustamme sijoitukseen. Hän voisi pentueesta kaksi narttua sijoittaa. Tietenkin olin kiinnostunut! Sovimme siis, että lähdemme katsomaan pentuja kun vaan saadaan vapaat soviteltua yhteen. Ja niin kävi, 4.3.2014 laskiaistiistaina..

Pentuja katsomaan..

3.3.2014 menin illalla klo 22:00 yövuoroa tekemään. Pääsin töistä aamulla 4.3.2014 klo 06:00. Pari tuntia otin levotonta unta palloon ja heräsin klo 10:00. Pikaisesti suihkut ja laittautumiset, Jari ylös ja autoon. Pääsimme lähtemään vähän ennen puoltapäivää. Matkamme Kotkasta Ypäjälle kesti noin kolme tuntia, parin pissapysähdyksen kera. Viimein pääsimme perille! Heti sisään päästyämme saimme vastaamme iloisen emän, Hallan. Se tuli luoksemme iloisesti häntä heiluen ja heittäytyi lattialle selälleen rapsutettavaksi :) Pennut olivat kuulemma käyneet juuri nukkumaan, joten joimme teetä ja rupattelimme hetken ennen kuin pääsimme näkemään pentuja. Vieläkään en ollut täysin varma, saanko tätä tyttöä itselleni. Mandi oli jo alustavasti kysellyt, että jos valinta brindlen tytön kohdalla ei osukkaan meihin, niin olemmeko kiinnostuneita mahdollisesti toisesta pennusta? Hmm.. olemmeko? En ollut varma, tahdoin tämän tytön niin palavasti! Pian takahuoneesta alkoi kuulua pienten pentujen ääniä. Ne olivat hereillä! Vihdoin pääsimme pentujen pariin. Ensin Jari käveli huoneeseen ja pieni brindle-valkoinen tytteli asteli tomerasti hänen jalkoihinsa. Minä kävelin huoneeseen pian Jarin perässä ja ehdittyäni kyykkyyn, sama pieni tytteli tassutteli luokseni ja kipusi syliini. Sehän se oli. Minun tyttöni :)

Jari oli kertonut aina tarinaa hänen edellisestä tanskandoggistaan, kuinka hän oli mennyt sitä hakemaan ja pentu oli heti juossut hänen jalkoihinsa. En oikein ollut koskaan täysin uskonut tarinaa, mutta nyt kävi täysin samoin. Olin ällistynyt. Istuimme lattialle pieniä taaperoita katsomaan. Olin aivan myyty! Pieni tyttö makasi rauhallisena sylissäni ja laskiessani sen takaisin maahan, pyrki se jälleen syliini. Puhuimme pennuista ja bullterrieristä rotuna. Hetken pentujen kanssa peuhattuamme jätimme ne jälleen lepäämään. Palasimme teepöydän ääreen juttelemaan sijoituksesta ja sen ehdoista. Kaikki tuntui järkevältä ja sopivalta meille. Tapasimme myös Mandin toisen bullin, Huldan. Molemmat olivat todella ihania ja iloisia tyttöjä! Sitten se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta: "noh, jos teitä tälläinen kiinnostaa ja jos te sen brindle-valkoisen tytön haluatte, niin voidaan sitten sopia, että se on teille varattu.." VOI KYLLÄ! Se oli mieletön hetki! Mandi pyysi meitä sitten ilmoittamaan pennun kutsumanimen, kun sen keksimme. Kennelnimeksi tulisi BT-Mania Copernicium, nimet tuli radioaktiivisten alkuaineiden mukaan, melko räjähtäviä tapauksiahan nämä oli ;)

Minun tyttöni <3

Kotiin päin lähtiessämme hymy ylsi korvasta korvaan, niin minulla kuin Jarilla. Kello oli pyörähtänyt jo yli kuuden illalla. Ajoimme vielä Espooseen hakemaan ostamaani koiran petiä ja sieltä vihdoin kotia kohti. Nälkä oli aivan mieletön, ruokailu oli unohtunut koko päivässä! Joten vihdoin illalla kello 22:00 pysähdyimme ABC Kuninkaantielle syömään lehtipihvit. Sieltä kotiin ajaessa alkoi päivä painaa, olo oli todella väsynyt, mutta samaan aikaan todella iloinen ja helpottunut. En edelleenkään voinut uskoa sitä, meille oli varattu pieni bullterrieri tyttö!! Ja juuri sellainen minkä halusinkin. Kotiin päästyämme painuimme petiin uneksimaan. 

Mikä nimeksi?

Noh, sitten alkoi se nimen pähkäily. Lista, mihin olimme kirjoitelleet (tai minä olin) alustavia ideoita oli pitkä.. Siellä oli mm. Lara, Nelli, Ani, Nasu, Huli, Lupi, Pimu, Dori, Siri, Meimei yms.. Jarin ainoa ehdotus oli Pipa. Eräänä iltana menimme Jarin vanhemmille ja istuimme pyöreän pöydän ääreen miettimään nimiä. Katselimme sanomalehtiä, selasimme netistä koirien nimipäiviä.. Ehdotuksia oli muutama, joista karsimme niin, että jäljelle jäi kaksi: Stara ja Demi. Tulimme kotiin ja pyörittelin nimiä päässäni.. Demi oli suosikkini, mutta se ei kuitenkaan ihan vielä kolahtanut. Sitten se iski jostain. Nemi. BT-Mania Copernicium "Nemi". Katselin pennun kuvia ja mielestäni nimi sopi täydellisesti. Sanoin Jarille, että tytöstä tulee sitten Nemi. Eikä siitä oikeastaan enää keskusteltu. Ilmoitin nimen seuraavana päivänä Mandille ja hänkin sanoi pennun näyttävän ihan Nemille. Se jäi.

BT-Mania Copernicium "Nemi" 5,5 vkoa.