Viimeaikaisia kuulumisia!

Hellurei! Taas olisi aika päivittää blogia, kun tehty on taas kaikkea :) Nyt viimeviikon aikana olemme siirtäneet Nemin "aikuisten koirien elämäntapaan", eli olemme jättäneet häkittämisen pikkuhiljaa kokonaan. Häkki on tietenkin paikallaan sisustettuna Nemin "oman paikkana", mutta ovea ei ole suljettu hetkeen. Viimeviikot ovat olleet aikamoisen tukalaa hellettä, joka päivä yli 28 astetta ulkona ja meillä sisällä se kohoaa aika lähelle samoihin lukemiin! Onneksi meillä on yksi tuuletin, joka vaihtaa ja viilentää edes vähän ilmaa. Tähän asti se on ollut Nemin häkin vieressä olohuoneessa tuulettamassa, mutta nyt kun yöt ovat olleet niin hikisiä, niin olemme siirtäneet tuulettimen makuuhuoneeseen, että mekin pystymme nukkumaan! Ikkunan auki pitäminen ei auta edes yöllä mitään, kun ulkolämpötila ei putoa alle 25 edes yöllä.. Joten siis yöksi olemme sulkeneet olohuoneen oven ja pitäneet Nemiä vapaana makuuhuoneen, eteisen ja keittiön alueella ja täytyy sanoa, että se on ylittänyt kaikki odotukset *koputtaa puuta*; ei yhtään pissaa, ei yhtään tuhoa.. ei yhtään mitään! Pentu tosiaan nukkuu rauhassa koko yön ja aamupäivästä pyrkii viimeistään nätisti ulos. Joten muutaman yön kokeilun jälkeen uskalsimme jättää sen myös päivällä pieniä aikoja kotiin vapaaksi, suljimme olohuoneen oven varmuuden vuoksi (ettei kallis sohva VAAN mene säpäleiksi) ja onhan tietenkin Jero sillä kaverina, mutta tähän asti noin kolme kertaa vapaaksi päivällä jätettynä - ei mitään. Hämmästyttävää, mutta selvästi tyyntä ennen myrskyä merkki! :D Myös autossa oleva häkki alkoi käydä pieneksi niin purimme sen pois ja annoimme pennun olla vapaana tavaratilassa ja siellä se matkustaa yhtä hienosti kun häkissäkin :) Jes!

ENSIMMÄINEN VENEILYKERTA

21.07.2014 veimme Nemin ensikertaa veneilemään! Jari sai lainaan kalakaverinsa veneen, joten suuntasimme koirien kanssa pieneen "saareen", Vehkaluotoon, joka sijaitsee merellä Haminan edustalla. Veneeseen meno sujui mutkitta ja Nemi tuli itsekseen veneestä poiskin ennenkuin olimme ehtineet edes liikkeelle! Mutta kun pääsimme irti laiturista, se katseli ympärilleen rauhallisesti keulan penkillä istuen. Kun moottori hurautettiin käyntiin, niin se vähän jännäsi ja vauhtiin päästyämme se oli jo siirtynyt lattialle minun jalkoihini penkin alle makaamaan. Menomatkalla merellä oli aikamoisia aaltoja, jotka hakkasivat ikävästi veneen pohjaa ja Nemi jännäsi aika paljon. Matka oli vielä suht pitkä, mutta kun hiljensimme välillä lähes pysähdyksiin niin Nemi hyppäsi heti keulan penkille katselemaan ympärilleen. Matkan jatkuttua se jälleen hiipi lattialle. 

Pieneen saareen päästyämme koirat juoksivat vapaasti ympäriinsä. Jero kävi normaaliin tapaan uimassa itsekseen, mutta Nemi ei vielä uskaltautunut mereen kuin mahaansa myöten. Jari otti Nemin syliinsä, kantoi sen hieman syvemmälle veteen ja laski sen varovasti lähemmäs vettä. Nemi alkoi pikkuhiljaa kauhoa tassuillaan vauhtia, vaikkei ollut vielä edes vedessä! :D Niimpä Jari laski sen kokonaan veteen, mutta piti sitä vielä paikoillaan ja kannatteli hieman vatsan alta. Nemillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään ongelmia niin Jari laski siitä irti ja Nemi ui rauhallisesti rantaan. Toistimme saman vielä kerran. Sen jälkeen Nemi vielä kahlaili kovasti, mutta ei lähtenyt itse uimaan. Annoimme sen kahlata ja ajattelimme, että se saa oppia itse menemään sinne, tiedämme nyt kuitenkin, että se kyllä osaa uida.

Vietimme kallioisella luodolla noin kolme-neljä tuntia maaten auringossa, uiden, syöden pieniä eväitä ja katsellen vain merta. Ilma oli todella kaunis ja päivä oli mitä ihanin! Koirat tutkiskelivat pientä saarta ja leikkivät keskenään. Välillä ne pulahtivat mereen vilvoittelemaan.

Paluumatkalla meri oli jo tyyni ja vene kiiti tasaisesti vedessä. Nemi tarrautui minuun tiukasti; se nosti etutassut syliini ja tunki päänsä minun käteni alle. Välillä se katseli ympärilleen ja nuuhki merituulta. Matka sujui mukavasti.

Nemi veneilee! :)

Jerome

Nemi poseeraa kalliolla.

Paluumatkan maisemia.

MATCH SHOW

Etelä-Suomen Ruttukuonokerho järjesti match shown 23.07.2014 Kotkan Katariinan Meripuistossa. Päivä oli todella kuuma ja varasimme mukaan paljon vettä ja Nemille oman pyyhkeen. Onneksi paikalla oli pari pientä puuta, joiden varjoihin ihmiset ja koirat olivat kerääntyneet odottamaan kehien alkua. Me olimme isojen pentujen ryhmässä numerolla 109. 

Kehässä vastassamme oli jokin appenzellinpaimenkoiran tyylinen koira, joka kuulemani mukaan olikin jo 11-kuukautta vanha. Nemin iäksi ilmoitin 5,5kk, vaikka se viikon päästä täyttäisi jo 6kk. Juoksu meni suht hyvin, seisotuskin onnistui, mutta kuuma ilma vei Nemistä vireyden rippeetkin. Tuomari katsoi Nemin todella tarkasti ja ihasteli/kauhisteli miten sillä on "vahvat leuat". Nainen kopeloi Nemin päästä häntään, katsoi hampaat ja silitteli pentua. Hän juoksutti meidät ees taas ja siiryi seuraavan pennun luo. Toisen pennun luo päästyään tuomari vain kävi kopeloiden sen läpi ja siirtyi keskelle kehää miettimään lopputulosta, kunnes toisen pennun omistaja kysyi kovaan ääneen, että kai hekin saavat juosta? Tästä hieman nolostuneena tuomari juoksutti heidät pikaisesti ees taas ja ojensi meille sinisen nauhan. Kieltämättä olin hieman pettynyt, mutta en antanut sen lannistaa. Hetken odottelun jälkeen tuli sinisten kehä, jonne Nemin kanssa hölkyttelimme kuitenkin iloisilla mielin. Sain vinkulelun avulla Nemin seisomaan hienosti ja olin todella ylpeä siitä. Juoksimme koko ryhmän kanssa ringin, Nemi meni hyvin, mutta alkoi lopussa hyppiä. Pysähdyimme seisottamaan koiria ja ehdin juuri ja juuri saada Nemin asentoon, niin tuomari tuli jo ojentamaan kättänsä minulle; kiitos ja hei. Tässä tämä oli tällä kertaa, tuomari teki kyllä melko selväksi, että emme miellyttäneet häntä ollenkaan. Noh, ei voi mitään. Aina ei vain tykätä :) Otin perinteisesti Nemin syliini ja pusuttelin sitä kävellessäni Jarin luo ja tokaisin vain :"ei ne tykänny meistä." Jari sanoi että eipä näköjään, kuulemma tuomari ei ollut edes katsonut loppuja koiria ja tätä olivat muutkin katsojat ihmetelleet, heittivät vain meidät äkkiä kehästä pois. Tuomari oli valkoistenpaimenkoirien kasvattaja, joten ehkä hän ei halunnut bullin sijoittuvan, tai ehkä emme yksinkertaisesti osanneet tarpeeksi. Hyvää harjoitusta kuitenkin saatiin ja mukavaa meillä oli, vaikka päivä paahtoikin kuumana! 

Tässä vielä pari kuvaa mätsäripäivästä:

Kehien alun odottelua.

Taustalla näkyy vastus. Nemillä hyvä kontakti.

Tämä on jonkun toisen ottama kuva,
jossa vasemmalla näkyy siis minä ja Nemi
ja oikealla vastustajamme, joka siis sai punaisen.

Sinisten kehää odotellessa :)

Sinisten kehässä.

Sinisten kehäläiset.

Tuomari tulossa antamaan meille lähtöpassit.

03.08.2014 Match Shown järjesti puolestaan Kotkan Pelastuskoirayhdistys Jumalniemessä Vepsäläisen takapihalla. Päivä oli jälleen kuuma. Nemi kuitenkin oli hyvällä ja iloisella päällä. Pentuja oli ilmoitettu melko paljon ja me olimme viimeiset pentukehään ilmoittautuneet, numeromme oli 319 kun ensimmäinen pentu oli numerolla 301. Pentuja ei ollut parillista määrää (kun kehiin aina pareittain mennään), joten viimeisenä kehään mentiin kolmestaan, minä ja Nemi ja kaksi muuta koirakkoa. Nemi toimi jälleen perushyvin, juoksutuksessa se alkoi jälleen hyppiä ja tuomari pyysikin meitä juoksemaan uudelleen koko kierroksen. Toisella kertaa Nemi meni hieman paremmin jo. Tuomari oli tällä kertaa mielestäni todella mukava ja hyvä! Kehä oli onneksi puoliksi varjossa ja tuomarit pyysivätkin koiria varjoon arvioitavaksi. Ensimmäisellä kierroksella saimme punaisen "nauhan", joka siis tällä kertaa osoitettiin vain punaista ja sinistä korttia näyttämällä, koirakoille ei jaeltu nauhoja, niinkuin yleensä. Joten saimme siis punaisen kortin :D Siirryimme kehän laidalle odottelemaan. Punaisten kehässä oli paljon koiria ja näissä mätsäreissä ei jaoteltu pieniä ja isoja pentuja erikseen, jonka vuoksi juoksutus oli suhteellisen hankalaa. Tuomari valitsi koirakoista neljä jatkoon pääsevää, joihin emme valitettavasti tällä kertaa kuuluneet. Olin kuitenkin todella ylpeä Nemistä, se meni hienosti ja sain jopa sen hännänkin olemaan vaakatasossa välillä! ;) Tästä saimme hyvää treeniä keskiviikkoiseen Terri-Eriin. Tässä vielä hieman kuvasatoa.

Nemi ja minä kehässä.

Häntä! :)

<3 kehässä odotellaan meidän vuoroa :)

"Huoltomiemme" Jari viilentelee Nemiä punaisten kehää odotellessa :)

Punaisten kehässä tuomarin morjestus.