Vihdoin kotona!

Vihdoinkin se päivä sitten koitti, 19.04.2014, pennun kotiin haku! Tätä oli odotettu! :) Aamulla heräiltiin siinä kymmenen aikoihin (tai minä olin jo kahdeksasta asti kytännyt kelloa) ja käytettiin Jero hyvällä lenkillä ja laittauduttiin itse kuntoon. Sitten lähdettiin matkaan. Navigaattori ajatti meidät Ypäjälle aivan toista reittiä kuin viimeksi :o Tällä kertaa ajoimme Helsingin ja Espoon kautta perille. Matkaan meni kuitenkin sama aika kun viimeksikin, tuskallisen pitkä 3h. Matka sujui ihan vikkelästi kuitenkin moottoriteitä pitkin, ilma oli todella kauniin aurinkoinen ja pysähdyksiä tarvitsi pitää vain yksi, Veikkolassa. Perillä olimme vähän jälkeen kello 15. Mandi odotteli meitä tavalliseen tapaan iloisena hymyillen ja vilkutellen pihalta. Sisään päästyämme saimme vastaamme ihanan Hjörkan ja kovasti komentavan Nemin. Komennus vaihtui kuitenkin nopeasti iloisiin tervehdyksiin. Jari oli hieman jännittävä aluksi, mutta pikkuhiljaa se alkoi tottua. Tervehdimme myös iloiset tyttöset, Hallan ja Huldan. "Kahvipöydän" (joimme kylläkin teetä) ääressä meille tarjottiin todella herkullisia sämpylöitä ja kääretorttua. Samalla herkutellessamme keskustelimme yleistä asiaa Nemistä ja bullterriereistä yleensä, koulutuksesta ja ruokinnasta. Myös henkilökohtaisia kuulumisia vaihdeltiin. Hetken keskustelun jälkeen Mandi kaivoi esiin Nemin kansion, jossa oli mukana mm. Nemin virallinen rekisteritodistus, Kennelliiton sopimus, eläinlääkärin todistuksia ja pentupaketti. 

Kävimme kansion yhdessä läpi, jonka jälkeen palasimme sopimuksen pariin. Kävimme myös sen yhdessä läpi, kohta kohdalta. Kun kaikki oli selvää, kirjattiin nimet ja päiväykset paperiin. Nemi nukkui sikeästi pöydän vieressä teehetkemme ajan..

Nemi kauneusunilla :)

Mandilta saimme vihreän Musti&Mirri -repun, jonne pakattiin Nemin kansion lisäksi pentukuppi, pari lelua, pieni sademantteli, CD-levy, jossa oli Nemin ja muun pentueen pentukuvia ja vähän herkkuja. Lisäksi saimme tietenkin 3kg paketin penturuokaa ja ruokamitan. Pyysimme myös matkalle jotain vilttiä, kun olimme unohtaneet sellaisen kokonaan.. 

Repun pakattuamme ja teet juotuamme siirryimme pihalle. Nemi saisi vielä juosta vähän Hjörkan kanssa ja tehdä tarpeensa ennen automatkan alkamista. Saimme tavata myös Mandin äidin pikaisesti pihalla. Hän hyvästeli Nemin ja toivotti meille paljon onnea uudesta perheen jäsenestä. Nemi oli kuulemma todella ihana pentu! Ja onhan se :)

Nemi pihalla, ennen kotiin lähtöä

Sitten tuli lähdön aika. Mandi hyvästeli pennun haikein mielin ja työnsi sen syliini. "Pitäkää siitä hyvä huoli". Tottakai pidetään, parhaamme mukaan :) Halasimme vielä Mandia ja starttasimme auton. Nemi aseteltiin viltin päälle, repsikan puolen jalkotilaan, eli minun jalkoihini. Kello oli jo lähemmäs kuusi kun saimme matkanteon aloitettua. Pian auton lähdettyä liikkeelle Nemi kipusi kuitenkin syliini sitkeästi ja jäi siihen nukkumaan. Voi että, olin yhtä hymyä! Siinä se nyt on <3 Ensimmäinen tunti meni unten mailla :)

Kotimatkalla <3

Tunnin kuluttua kuitenkin jo heräiltiin katselemaan vähän menoja :) Ajateltiin pitää ensimmäinen pissatauko, myös meille. Pysähdyttiin tien vieressä olevalle ABC:lle. Nemille meillä oli flexi hihna mukana matkassa. Hihna kiinni, parkkipaikan pientareelle kävelylle. Ensin Jari jäi pikkuisen kanssa pientareelle kun minä kävin sisällä. Nemi vielä vähän jännitti Jaria, mutta hyvin se tuttavuuden teko lähti aluilleen ja jännitys alkoi jäädä pois :)

Kun minä olin valmis, tulin pitämään Nemille seuraa, että Jarikin pääsisi käymään sisällä kaupassa. Nemille alkoi kuitenkin tulla ulkona jo vilu, joten otin sen syliini ja menimme autoon odottamaan. Viereisellä tankkauspisteellä olevat nuoret miehet hymyilivät ja katselivat autosta ulos kurkistelevaa Nemiä. 

Minä ja Nemi matkalla kotiin :)

Pian matka kuitenkin jatkui. Seuraava tunti melkeinpä menikin katsellessa ja riekkuessa. Nemi olisi hirveästi halunnut lähteä tutkimusmatkalle Jarin syliin ja takapenkille ja keskikonsoliin. Pidin pennun kuitenkin päättäväisesti sylissäni ja pian se rauhoittui. Jarin käsivartta oli tosi kiva nuolla ja kirputtaa! Juuri kun suunnittelimme toista pysähdystä, Nemi vajosi jälleen uneen. Ajattelimme ajaa kuitenkin suoraan kotiin, kun matkaakaan ei enää paljoa ollut jäljellä. Nemi nukkui todella sikeästi ja näki jotain rajua unta, ainakin siihen malliin se sätki ja potki sylissäni! Välillä kuului joitain haukkua muistuttavia äännähdyksiäkin. Kotkaan päästyämme Nemi nukkui edelleen, joten päätimme käyttää tilaisuuden hyväksemme ja käydä kaupassa samalla, ettei kenenkään enää tarvitsisi lähteä kotoa. Kello oli vähän vaille yhdeksän kun vihdoin saavuimme kotiin. Käytin Nemin pissillä vielä ennenkuin nappasin sen syliini ja kannoin sisälle..

Sisälle päästyämme saimme vastaamme (kuten normaalistikin) erittäin onnellisen Jeron. Jero huomasi nopeasti, että minulla on jotain kivaa sylissäni. Se haistoi pari kertaa, juoksi pari rinkiä, haki lelun ja juoksi rinkiä, tuli jälleen haistamaan ja haki toisen lelun. Vein Nemin omaan häkkiinsä, jonne veimme myös sen tutulle haisevan viltin. Jätimme oven auki, jotta se saisi tulla sieltä omia aikojaan. Se ampaisi kuitenkin ulos lähes samantien ja lähti tutkimaan asuntoa. Pian vastaan tuli Jero, joka ylitsepursuavalla innollaan vähän pelotti Nemiä. Hetken tutustuttuaan minun oli pakko lähteä viemään Jero ulos. Kävin sen kanssa iltalenkillä vähän rauhoittumassa, kun Jari jäi tekemään ruokaa Nemin kanssa. Kun Jeron kanssa pääsimme takaisin sisälle, oli se paljon rauhallisempi ja hellempi pienokaista kohtaan. Laitoimme koirille ruuat valmiiksi, Nemille pavut turpoamaan lämpimään veteen. Ensin Jero sai ruokansa ja sitten Nemi. Jero söi hyvällä ruokahalulla ruokansa nopeasti ja tuli sen jälkeen ihmettelemään Nemin ruokailua. Nemi söi myös ruokansa yllättävän hyvin! Sen jälkeen vesi maistui, jopa samasta kupista ;)

Samalla vesikupilla. 

Ruuan jälkeen Nemiltä katosi kaikki estot! Leikki lähti Jeron kanssa ihan täysillä rallilla, eikä pelosta ollut tietoakaan! Jarin kanssa otimme itsekin vielä ruokaa ja asetuimme sohvalle katsomaan telkkaria. Koirat peuhasivat nätisti yhdessä. Nemi pyrki sohvalle sitkeästi monen monta kertaa. Laskimme Jarin kanssa sen vuorotellen takaisin alas lattialle. Lopulta myös Jeron nukahdettua se väsyi ja nukahti lattialle jalkoihimme. 

Ensimmäinen uni uudessa kodissa <3

Katselimme televisio-ohjelman loppuun ja teimme Nemille makuuhuoneeseen sängyn viereen oman pedin ja siihen tuo tutunhajuinen viltti. Siirsimme varovasti uinuvan pennun olohuoneesta makuuhuoneeseen omalle pedille. Nemi heräsi hieman katselemaan, muttei lähtenyt pediltään enää mihinkään vaan nukahti pian uudelleen. Jero nukkui sängyn toisella puolella ja kävi pari kertaa katsomassa ja varmistamassa, että tyttö on vielä paikallaan. Niimpä mekin sitten sammuttelimme valot ja kävimme yöpuulle. Kello oli jo puolen yön tietämillä.

Hyvää ensimmäistä yötä!