Viimepäivien vilskettä!

Jeps, hetki onkin mennyt jo edellisestä päivityksestä! Päivät ovat vierineet niin hurjaa vauhtia, ettei ole kerennyt tietokoneen ääreen asettua. Viimeviikolla tosiaan oltiin useampanakin päivänä vielä Jarin vanhemmilla pihahommissa ja Nemi sai olla siellä vapaana juoksentelemassa muiden koirien kanssa. Tälläkin poppoolla alkaa selvästi jonkinnäköinen ystävyyssuhde jo muodostua ja kaikki koirat ovat voineet olla hyvin samaan aikaan ulkona. Nemilläkin on alkanut vauhtia löytymään! :) Tässä nyt "vähän" kuvia parin päivän menoista pihahommissa. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa..

Jälleennäkemisen riemua :)

Nemi ja Oskari on löytänyt yhteisen sävelen: laiskuus :D
Käy se leikki kyljelläänkin.

Pikku puutarhuri.

Fabu ja Nemi

Nemi niin viisaana ;)

"Hei kaverit, mitä te teette siel alhaalla?!"

"En mä millään pääse tästä yli.. Äitii, tuu nostaa!"

Oskarin kiusausta ;) Tässä kuvassa näkyy
hienosti Nemin raidoitus!

Seuraavan päivän (26/04) kohtaaminen :)
Olen ihan pikkuinen! Urkki haistelee.

Tomera lepakkokorvani <3

Oskarin selätystä.

Osa jengiä leikkimässä :)

Moi <3

Pihapäivien jälkeen kävi pientä väsyttämään.

Kun päivät oltiin heiluttu ulkona, ei kotona enää muuta tehty kun levätty ja syöty. Samalla tyttöä oli helppo opettaa myös yksinoloon. Kun tultiin väsyneinä pihalta kotiin, laitoin Nemin (välillä se jopa itse tallusteli) omalle paikalleen häkkiin ja valmistauduin lähtemään Jeron kanssa lenkille. Odotin, että pentu olisi edes jollain tavalla "hätääntynyt" tai edes jollain tavalla noteerannut, että se oli jäämässä yksin. Mutta ei. Ei mitään. Siellä se katseli että menkää vaan, ei kiinnosta. Niimpä otin ja lähdin. Odotin hetken rappukäytävässä jonkin laista protestia lähdöstämme. Ei mitään. Menin kerran takaisin sisään ja tyttö oli vain kääntänyt kylkeään ja katsoi minua närkästyneenä: "No mitä vielä?!" Niimpä lähdin ihan oikeasti. Lenkille. Käytiin Jeron kanssa lyhyellä lenkillä ja kotiin palatessamme oli pienokainen jo unten mailla. Loistavaa!

zzzz..

"Äiti, mee pois ja anna mun vaan nukkua..."

Näiden päivien/harjoitusten jälkeen Nemi on oppinut sen, että häkkiin meno tarkoittaa rauhoittumista ja omaa rauhaa. Se on hakeutunut sinne välillä itsekseenkin (häkki on meillä sisällä aina auki ja vapaasti kuljettavissa) lepäämään tai vain olemaan rauhassa itsekseen. Välillä, jos meno alkaa käydä liian villiksi, olemme laittaneet sen häkkiin rauhoittumaan. Se toimii. Heti kun se on rauhoittunut, se pääsee takaisin leikkimään. Tämä auttaa myös esimerkiksi illalla, kun pitäisi käydä kohta nukkumaan ja meno alkaa näyttää siltä, että ei nukuta! Häkissä sillä on tietenkin myös puuhaa: omia puruleluja ja luu, joihin voi tarvittaessa purkaa myös energiaa.

Viimeviikolla punnitsimme Nemin kotona vähän "kotikonstein".. Mutta tulokseksi saimme noin 7,5kg. Nyt painoa on tullut varmasti lisääkin. Facebookissa muiden pentujen omistajat tiedustelivat pentujen painoja ja aika tasoissa kaikki olivat. Kevein taisi olla 7kg pintaan, hieman yli ja painavin taisi olla reilu 8kg, vähän alle 9kg. Kunhan saamme tällä viikolla Nemin rokotettua niin eläinlääkärillä saadaan samalla punnittua pentu.

Sunnuntaina meillä oli Nemin kanssa "tyttöilta", käytiin suihkussa tutustumassa vähän veteen. Laitoin pesuvatiin lämmintä vettä ja laitoin Nemin etutassut veteen. Sen jälkeen kastoin käteni veteen ja sivelin vettä Nemiin. Ensin se oli pennusta hyvin omituista ja ällöä kun kastui! Vesi kuitenkin tuntui mukavalta, eikä se loppua kohden enää ollut ollenkaan paha juttu. En kuitenkaan käynyt pentua vielä kunnolla pesemään, vaan tämä totuttelu sai tällä kertaa riittää. Sitten oli kuivauksen aika ja nappasin oman pyyhkeeni naulakosta. Asettelin sen syliini ja nostin Nemin sen päälle. Voi että pyyhe olikin ihanan pehmeä! Nemi nautti kuivauksesta ja olisi voinut nukkua pyyhkeen sisällä. Lisäksi putsasin Nemin korvat ja leikkasin sen kynnet. Kynsien leikkuu meinasi jo alkaa turhauttamaan tyttöä ja kiinnostavampaakin tekemistä olisi ollut. Mutta kun päättäväisesti vain leikkasin kynnet huolimatta pienistä vänkäilyistä, pentu pian luovutti ja jaksoi hienosti loppuun asti. Kynsissä ei vielä paljoa leikattavaa ollut, mutta ne on pidettävä alusta asti lyhyinä, etteivät ne pääse kasvamaan liian pitkiksi!

Pesuun totuttelun jälkeen

Talvilomani oli jo loppumassa. Niimpä maanantaina, viimeisenä lomapäivänäni, otimme Jarin kanssa molemmat koirat mukaan ja menimme Linkinkallioille. Siellä menee lyhyt luontopolku, joka kiertää niin metsässä kuin kalliolla rannassakin. Koirat tykkäsivät todella paljon! Meren kuohuaminen kiinnosti Nemiä kovasti. Jeron perässä se kävi myös haistamassa jokaisen puskan minkä Jerokin. Pentu jaksoi tallustaa koko lenkin hienosti Jeron perässä. Loppu vaiheessa meinasi känkkäränkkä tavoittaa, mutta pienen "huilitauon" jälkeen matka jatkui jälleen reippaasti. Meillä oli koirille tarkoitettu matkajuomakuppi/teline mukana, josta karvaturrit saivat vettä lenkin jälkeen. Automatkat menivät hienosti, vaikka meillä olikin ensikertaa molemmat koirat kyydissä ja Nemi oli ensikertaa meidän auton takatilassa ilman häkkiä :) 

Hörökorva metsäilee :)

Minä ja Nemi metsässä :)

Jari molempien koirien kanssa. Minun perhe <3

Nyt ollaan palattu takaisin arjen pariin, eli siis minä olen palannut töihin. Lomat on pidetty. Tiistaina oli ensimmäinen kerta, kun Nemille pyydettiin hoitajaa. Jarin sisko Ira tuli katsomaan koiria pariksi tunniksi, kun minä menin töihin ja Jari oli vielä kalassa. Hyvin oli kuulemma mennyt kaikki :) 

Juuri äsken, illalla, tuli facebookin kautta puhetta, että pennut voitaisiin ilmoittaa kesällä Kotkassa olevien bullipäivien pentunäyttelyyn. Niimpä Mandin kanssa keskusteltiin, että kerkeääkö Nemin rokotteet siiheksi kuntoon ja muuta. Kaikki näyttäisi kuitenkin menevän niin, että päästäisiin osallistumaan jo bullipäivien näyttelyyn! :) Hurja jännitys kipusi heti päälleni! Tästä se lähtee. Onneksi aikaa on vielä reilu kuukausi, joten ei muuta kuin kovaa harjoitusta! Jipii! 

Tässä taisi olla taas tähän asti kaikki. Ensikertaan!